Tähän aikaan takavuosina XX

***

6.11.1994: Syyslaskentojen aikaan... Olin edellisinä vapaapäivinä laskenut Vantaalla pitämäni kaksi laskentalenkkiä ja nyt päätin lähteä Saloon laskemaan pitkästä aikaa silloista Halikonlahden laskentakierrosta. Tuo reittihän taitaa olla vanhimmasta päästä Suomessa, laskettu ensi kertaa jo joskus 1950-luvun puolella kun talvilaskentoja tässä maassa vasta aloiteltiin. Näiden salolaisten reittien vetovastuu oli siirtynyt jo joitakin vuosia aiemmin Lähteenojan Jarille, ja tällä kertaa mukana olivat myös Seppo ja Ilkka.

Aamukuudelta olin Vantaalta lähtenyt, ja hämärissä oli auton yli lentänyt vain pari närheä. Aamuyhdeksältä lähdettiin reitille. Lämpimän syksyn ansiosta vesilintuja riitti vedenpuhdistusaltailla, kanadanhanhia yli kaksisataa, joukossa yksi valkoposkihanhikin, kyhmyjoutsenia, sorsia, sotkia, nokikana, alleja ja tietysti lokkeja.

Halikonjoki oli sula eikä siinä ollut enää venettäkään ylitykseen joten kiersimme Viurilanlahdelle Joensuun kartanon sillan kautta. Viurilanlahdella rantapajukossa ja ruoikossa askarteli tietysti tiaisia, lisänään palokärki ja käpytikka. Pellolla oli lisänä keltasirkkuja, varislintuja ja yksi pulmunen.

Viurilan kartanon kohdalta nousimme ylös ja suunnistimme Iiliken mäkeen. Urpiaisia näkyi kohtalainen parvi, joukossaan kaksi tundraurpiaistakin. Närhet risteilivät terhoja keräämässä, tiaisia ja punatulkkuja riitti. Golfkentän tietämillä oli fasaaneja ja niiden houkuttelemana kanahaukka.

Kun palasimme reitin alkuun, olimme nähneet 40 lajia. Se vastasi tuohon aikaan kohtalaista tulosta tuolle reitille syyslaskennassa. Myöhemmin reittiä on jouduttu vahvasti lyhentämään kun Joensuun kartanon maat ovat vieraan vallan hallussa, ja lajimäärät ovat tuon myötä jonkin verran pudonneet. Jari taitaa laskea vieläkin nuo Salon reitit, toivottavasti ei sentään yksin.

***