Tähän aikaan takavuosina XIX

( tunturipöllö Jurmon nummella 1970-luvun alussa )

***

4.11.1974: Pakkohan tätä päivää on muistella. Vaikka lähes koko päivän sateli vettä, tuuli oli koillisesta kolea ja lämpöä vaatimattomat nelisen astetta, tämä painui muistoihini isoilla kirjaimilla. Olimme tulleet saareen kuun ensimmäisenä päivänä Pihajoen Ossin kanssa. Jo toisena päivänä olimme löytäneet saaresta tunturipöllön, vanhan koiraan, ja phylloscopuksen jonka määritimme kirjosiipiuunilinnuksi, nykyisin nimeltään taigauunilintu. Oikeampi määritys olisi tämän päivän tietämyksen mukaan kashmirinuunilintu, mutta siihen aikaan ei lintukirjoissa sellaista pidetty omana lajinaan vaan kirjosiipiuunilinnun itäisenä rotuna, mille ei annettu riviä enempää omia tuntomerkkejään. Kolmantena päivänä tunturipöllöjen määrä oli noussut jo viiteen. Tuolloin synttärisankari Opa lähti takaisin Turkuun.

Neljäntenä päivänä lähdin kierrokselle Männikön ja Etelälehdon kautta länteen. Etelälehdon laidassa keksin lepän oksalla istuvan helmipöllön, joka päästi miut metrin päähän ennen kuin päätti siirtyä sisemmälle metsään. Kuljin etelärantaa länteen ja Kaakkoiskallion päältä löysin seuraavat kaksi pöllöä, tunturipöllöjä, aikuisia naaraita. Vähän ajan päästä löysin kaksi lisää Harjun länsipäästä. Yksi löytyi Etelälahden pohjukasta, kaksi lisää Järvikannakselta. Järven vakiokatajassa istui yksi, ja Huvudskärin laella yksi. Kello kolmentoista aikaan tuli idästä Järvelle nuori merikotka, joka pelotti edellään ilmaan kaikki länsipään pöllöt, jotka lensivät päältäni ja vieritseni pitkin Länsiriuttaa, osa jatkoi matkaa, osa pysähtyi länsikärjen tähystyspaikoille. Tuota ylilentoa oli pakko istuutua kivelle katsomaan, sen verran polvet alkoivat vapista.

Pienen luvunlaskun jälkeen toinnuin jatkamaan matkaa kohti saaren itäosia. Sataman läheltä löytyi taas tunturipöllö, päivän ainoa vanha koiras, ja ainoa, jolla tuntui olevan jotakin saalistakin, en mennyt tutkimaan minkä se siellä söi, pikkunisäkkäältä vaikutti. Eipä siitä olisi mitään jälkiä jäänytkään. Lisää pöllöhavaintoja tuli Leppälehdon pohjoislaidalta ja Harjun itäpäästä Kaikkiaan arvioin lintujen määrän kymmeneksi, varovaisesti.

Olihan saaressa muitakin lintuja, vaikka kieltämättä jäivät vähälle huomiolle pöllöjen varastettua pääosan. Ampuhaukka muutti lounaaseen, teeriä näkyi viisitoista, kaksi riskilää Itäriutan pohjoispuolelta, lapinharakka, peukaloinen ja 26 niittykirvistä muun muassa. Leppälehdossa en ehtinyt käymään mutta siellä oli edelleen paikalla tuo taigauunilintu, joka näkyi aina siellä kävijöille lähes parin viikon ajan. Eivät tunturipöllötkään tuohon loppuneet, niitä nähtiin säännöllisesti koko loppusyksyn, talven ja vielä keväällä tuntui olevan pientä paluumuuton tapaista.

***