Tähän aikaan takavuosina XVIII

***

1.11.1969: Muistelin että takavuosina nämä loka-marraskuun vaihteet olivat aika erilaisia kuin nykyään. Esimerkkinä olkoon vuosi 1969, samanlaista näkyy olleen parin päivän tarkkuudella myös vuotta sitä ennen ja sen jälkeen.

Tuohon aikaan kävin vielä lukiota ja jaoin aamuyöllä lehtiä ennen kouluun menoa. Aamuyö oli sillä kertaa lumisateinen, ja sade oli ravakkaa. Maahan tuli kymmenen sentin kerros ensilunta. Se ajoi viimeiset linnut pakoon talven alta, lehtiä jakaessani kuulin taivaalta mustarastaiden, punatulkkujen, urpiaisten ja keltasirkkujen muuttoääniä jatkuvana virtana. Tuo päivä oli viikonloppuna, joten pääsin lähtemään retkelle heti töiden ja aamuteen jälkeen.

Suunnistin tapani mukaan tietysti Halikonlahdelle. Kolmen asteen pakkanen piti lumet maassa, sade oli tauonnut ja kymmenen jälkeen taivaalta hävisivät pilvetkin. Talvi oli maassa, mutta vedet yhä avoinna, joten sorsia ja muita vesilintuja löytyi edelleen runsaasti. Noina vuosina allit ja lapasotkat olivat vakituisia syysvieraita Halikonlahdella ja nytkin niitä oli pikkuparvin paikalla. Altailla sinnitteli myös viimeisiä jouhi- ja lapasorsia tavallisten telkkien, sotkien, tavien, koskeloiden ja heinäsorsien joukossa, sulapälveltä nousi ylös taivaanvuohi. Viimeiset kiurut lähtivät joukolla etelään, ensimmäinen jo hämärissä puoli kahdeksan aikaan. Pari västäräkkiä ja niittykirvistä oli lumi tuonut altaan sulille reunoille. Kottaraisia oli paikalla vielä toistasataa, pulmusia pari pikkuryhmää. Jo yöllä muuttonsa aloittaneita urpiaisia muutti päivälläkin lisää satamäärin.

Kaikkiaan tuo ensimmäinen talvenpurkaus toi esiin viimeisiä viivyttelijöitä sen verran että päivän lajisumma nousi yli neljänkymmenen, mikä oli noina 60-luvun vuosina hyvä loppusyksyn retkitulos. Näinä nykyajan lämpiminä syksyinä se ei ole enää erikoinen, mutta eipä näy luntakaan eikä pakkasta kuin joinakin öinä, joten viivyttelijöillä ei ole vielä kiirettä minnekään.

***