Tähän aikaan takavuosina XVI

***

25.10.1989: Päivä vaikuttaa pelkkien lintuhavaintojen perusteella välipäivältä, mutta sillä oli huomattava vaikutus siihen miten lintuharrastustani tuon jälkeen olen jatkanut. Olin vakiintuneeseen tapaani pitkällä syysretkellä, jo kolmatta vuotta peräkkäin Hangon lintuasemalla, mitä kaavailin tulevaksi vakioretkikohteekseni helppojen liikenneyhteyksien vuoksi. Kulkuvälineenäni oli jo toista vuotta oma auto, se oli melkoinen helpotus matkoihin ja huoltokäynteihin kaupungissa.

Retki oli alkanut oikeastaan aika hyvin, lintuja oli kohtalaisesti ja vaikka lajimäärä pysytteli viidenkymmenen tienoilla päivittäin, mukana oli hippiäisuunilinnun, nakkelien ja kirjosiipikäpylintujen tapaista pikkukivaa. Tiaisista vaelsivat erityisesti kuusitiaiset, jonkin verran myös hömppärit aina kovaa menevien tallarien ja sinkkarien lisäksi ja myös pyrstötiaisia riitti joka päivälle. Rengastuksia oli tullut päivittäin lähes kaksisataa.

Kauniit ilmat kääntyivät huonoksi juuri tuona aamuna 25.10. Aamulla muuttovakion alettua alkoi lounaasta nousta nopeasti kovan tuulen mukana synkkä saderintama. Tunnin kuluessa tuuli ja sade pudottivat runsaina vaeltavat tiaiset maihin ja tietysti verkkoihin. Jos olisin kiltti, sanoisin että pahaksi onneksi rengastajat eivät olleet hereillä ja lintuja kuoli verkkoihin paljon. En ole kiltti ja totean että rengastajat nukkuivat juopoteltuaan liikaa edellisenä iltana. Möykkä ja häiriköinti asemalla kesti aamuyön tunneille. Säänmuutoskaan ei tullut yllätyksenä koska radio ja tv varoittivat säätiedotuksissa tuosta monet kerrat jo edellisiltana. Silti olin ainoa joka tuolle aamuvakiolle ajallaan nousi.

Väki lähti verkoille aivan liian myöhään. Koko aseman väen ponnistuksin saatiin verkot tyhjiksi ja pois pyynnistä, mutta 39 rengastuksen vastapainoksi kuolleita lintuja oli vähintään yhtä monta, ja elävistäkin hyvin moni pelastui paleltumiskuolemalta vain koska jotkut meistä laitoimme kiireesti verkoista irtileikattuja jo apaattisen kylmettyneitä ja kastuneita lintuja lämpiämään ja kuivumaan paitamme sisään omaa ruumistamme vasten. Oli todella masentavaa huomata esimerkiksi kuusitiaisia kuolleen enemmän tuona päivänä kuin olin niitä kesällä poikasina itse rengastanut. Surkein kuolonuhri oli varmaankin helmipöllö joka oli jäänyt verkkoon roikkumaan jo yöllä, rengastajien nukkuessa sammuneina punkassaan.

Olen aina ollut rasittava tiukkis alkoholin suhteen enkä ole pitänyt juopottelukulttuurista lintuasemillakaan. Sen takia jätin pitkäksi aikaa asemaretket vähiin enkä vieläkään viitsi käydä Hangossa, siellä kuitenkin on vielä tuota vanhaa rymyporukkaa, kenties uuttakin. Toinen seuraus oli että vähitellen hylkäsin myös rengastuksen josta olin johonkin aikaan kuvitellut tulevan ikämiesajaksi pääasiallisen kesäretkeilyni motiivin. Tuommoisen kokemuksen jälkeen on todella vaikeaa valehdella itselleen tekevänsä muka tärkeää tieteellistä työtä kun oikeastaan vain häiritsee lintuja täysin itsekkäistä syistä, päästäkseen käpälöimään niitä ja saadakseen joitakin löytöjä joiden tieteellinen arvo on yhtä marginaalinen kuin noiden tiede-eliitin halveksimien rariteettibongaustenkin. Määrillä meritoidutaan kummassakin harrastuksessa, toinen kerää neljäsataa elistä ja kolmesataa vuodenpinnaa, toinen satatuhatta rengastusta, kymmenentuhatta löytöilmoitusta, pari ikäennätystä, joukon löytöjä päiväntasaajan eteläpuolelta ja parisataa käsipinnaa. Yhteisenä haaveena kummallakin on löytää/saada käsiinsä joku suomenpinna. Niinpä hyvin moni Suomeen eksynyt harvinaisuus myös pyydystetään milloin milläkin verukkeella joutuakseen sitten paikalle kutsuttujen kymmenien ellei satojen bongarien kiertopalkintona ihmeteltäväksi.

Bongarit ja rengastajat haukkuvat innokkaasti vaikkapa valokuvaajia lintujen häiritsijöiksi, mutta eniten lintuja tappava lintuharrastuksen muoto on kuitenkin rengastus, metsästyksen ja munankeruun jälkeen. Pönttöjä, pesälavoja ja ruokintapaikkoja linnuille voi laittaa vaikkei niillä rengastaisikaan ja eniten lintulautoja sekä pönttöjä todella linnuille laittavatkin aivan tavalliset pihamaansa ja lähiympäristönsä lintuja tarkkailevat harrastajat, ne, joita bongarit tai muut eliittiornitologit eivät edes harrastajiksi lue.

***