Tähän aikaan takavuosina VII

***

27.9.2003: Vakioporukan retkellä Kustavin Isokarissa. Taitaa tämäkin olla ainoa retki jonka olen koskaan tuolle saarelle tehnyt. Olimme lähteneet 25.9. tahoiltamme Salon ja Turun kautta kohti Uusikaupunkia, mistä lähdimme klo 20 kohti Isokaria ja perillä olimme luotsikyydillä tunnin kuluttua, pimeässä. Majapaikkamme oli vanhalla luotsiasemalla, missä joskus takavuosina oli toiminut lintuasemakin. Nyt linturetkeilijöitä saarella oli enää satunnaisesti.

Seuraava päivä meni tutustuessa uuteen paikkaan. Pilvistä oli, navakkaa länsituulta ja koleaa. Lintuja kuitenkin oli, harvinaisemmasta päästä taigauunilintu, ja sataman alueella nokivaris. Seuraavana päivänä (siis 27.9.) tuuli oli kääntynyt etelään ja yltynyt entisestään kovaksi, ei sentään myrskyiseksi. Odottamaamme muuttoa ei siis ollut odotettavissa. Joukostamme pari oli juhlinut rankasti edellisiltana ja aloitimme aamuretkeilyn ihan kahdestaan J:n kanssa, I tosin liittyi pian mukaan. Porukkamme eteni hiljalleen saaren länsirantaa pohjoiseen kun huomasimme jonkin matkan päässä varvikossa räpistelevän linnun, joka ei tuntunut pääsevän ilmaan. No, saalistusvaistomme heräsi heti, juoksin linnun kiinni ja hämmästys oli melkoinen kun se paljastui nuoreksi tunturikihuksi. Noihin aikoihin miulla ei ollut kunnon kameraa, sentään videokamera, millä tuokin lintu sitten dokumentoitiin. I otti omalla laitteellaan kuvia, ja kun aikamme yritimme herätellä kahta vielä majapaikassa nukkujaa, laitoimme lopulta linnun uimasilleen länsirannalta löytyneeseen suojaiseen pikkupoukamaan. Sieltä myöhäisheränneetkin sen sitten aikanaan löysivät.

Kärkikolmikkomme jatkoi kävelyä pohjoispuolen metsissä, suojassa tuulelta, mutta linnut pysyivät piilossa. Suopöllö nousi sentään esiin turpeiden välistä, tuuli ei haitannut merikotkaa tai sinisuohaukkaa, ja suojanpuolelta mereltä löytyi pikkuryhmä härkälintuja sekä pilkkasiipiä. Taigauunilintukin löytyi taas tiaisparveen liittyneenä. Majakalle teimme jokapäiväisen retken ja kun iltapuolella alkoi sade, lähdimme saunomaan luotsiaseman puolelle. Samalla tutustuimme muutenkin luotsien työhön asemalla.

Seuraava päivä oli lähtöpäivämme. Yöllinen sade oli lakannut ja tuuli kääntynyt koilliseen, sen mukana oli odottamamme muutto alkanut. Peippoja virtasi koko ajan tasaisena mattona saaren yli lounaaseen. Rastaita kulki samaa matkaa, samoin varpushaukkoja ja kangaskiurukin löytyi muuttajien joukosta. Majakkakäynnillä löysimme sieltä taas taigauunilinnun. Kotia kohti oli kuitenkin lähdettävä, ja samaa matkaa luotsien mukana. Siinä samalla kutterikyydillä kävimme hakemassa ohikulkevasta laivasta luotsin joka jatkoi kanssamme vapaidensa viettoon mantereelle. Uudestakaupungista J, P ja I lähtivät yhdellä autolla suoraan kotiin, me S:n kanssa kohti Turkua, pysähdyimme toki Mietoistenlahdella matkan varrella, tuloksekkaasti sillä siellä oli sekä lyhytnokkahanhi että myös jälleen yksi taigauunilintu. Loppumatka Turusta kotiin olikin sitten enemmän tai vähemmän suoraa ajoa ja perillä olin iltaseitsemältä.


Saari oli hieno lintupaikka, yllättävän monimuotoinen ja lintujen lisäksi erittäin hyvät muistot jäivät luotseista, joiden elämään ja työhön tuli tutustuttua paremmin kuin koskaan tuota ennen tai tuon jälkeen, niin paljon kuin yhteistä aikaa luotsisaarissa onkin tässä vietetty. 

(siinä se nuori tunturikihu, videolta kuvan nappasin)