***
Tänä aamuna ihmiset odottelivat
näkevänsä täydellisen kuunpimennyksen, oikein superkuun
pimennyksen. Pimennys oli kuitenkin liian täydellinen, se jäi
pilvien taakse.
Muistelen että vähän vastaavaan
aikaan, lokakuussa 1984 olin Jurmossa kai kolmen viikon mittaisella
retkellä, ja tuohon väliin osui myös täydellinen kuunpimennys.
Kävimme sitä kolmistaan katsomassa asemalla olleiden Rivaston Topin
ja Helstolan Hessun kanssa. Niihin aikoihin miulla oli kaukoputkena
oikein tähtien katseluun tarkoitettu Celestronin katadioptrinen
peiliputki. Lintujen seuraamiseen se oli aika hankala, mutta juuri
tällaiseen tarkkailuun erittäin sopiva.
Kun kuu oli punaisimmillaan ja
himmeimmillään, tähtitaivas ulkosaaristossa kirkastui hienosti ja
pääsimme bongaamaan myös muita taivaan kohteita. Tähtikuviot
hahmottuivat jo paljain silmin ja Andromedan galaksi löytyi
parhaiten kiikarilla, miulla oli siihen aikaan varakiikarina Zeissin
7*50 joka oli ihan parasta lajia tähtitaivaan katseluun, mutta
silmänvaraisesti yksittäisten tähtien jakautuminen kaksoistähdiksi
näytti hienommalta kaukoputken läpi katsottuna.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.