Tähän aikaan takavuosina VI

24.9.1978: Olin viikonlopun telttaretkellä Kemiönsaaren eteläkärjessä Lövön kalliolla. Muuttoa siellä oli tarkoitukseni katsella ja olinkin staijaamassa varsin sisukkaasti koko valoisan ajan aamukuudesta iltakuuteen, siihen aikaan ei ollut edes näitä kesäajan kellosekoiluja. Toki siinä staijipaikalla oli välillä keiteltävä teetä ja vähän ruokaakin trangialla, mutta koko ajan tuli kiikaroitua horisonttia ja taivasta ja tarpeen tullen kaukoputkellakin.

Edellisen päivän olin jo tarkkaillut yhtä tiiviisti, kyyhkyjä oli muuttanut, petojakin ja jonkin verran telkkien, sotkien ja anasten parvia. Tänä aamuna peipot olivat aktiivisia, niitä meni lähinnä aamutunteina neljä tuhatta, joista kaksi kolmesta oli tavallisia, loput järripeippoja. Petomuutto jäi eilistä vaisummaksi, vain 35 onnistuin löytämään. Syynä taisi olla että pohjoispuolitse koilliseen matkasi päivän mittaan useita paikallisia sadekuuroja. Ne osuivat saareen vasta seuraavana yönä jolloin teltan katto ropisi koko ajan sateen voimasta.

Se, miksi tämä retkeni tuli mieleen, liittyy eiliseen kanahaukkaan. Muutaman muuttavan kanahaukan lisäksi saaren rantametsissä partioi myös paikallinen saalistaja. Se onnistui ajamaan saaren länsilaidasta ilmaan lehtokurpan, ja onnistuin seuraamaan niitä kaukoputkella kun ne lensivät kilpaa metrin välein ainakin kaksi kilometriä meren yllä kunnes haukka alkoi menettää motivaationsa, rako alkoi venyä ja kurppa onnistui säilyttämään ainoansa jatkamalla sitkeästi huippuvauhtiaan eteenpäin.

Tuohon aikaan muuten miulla ei ollut edes ajokorttia, joten olin tullut paikalle vapaita päiviäni viettämään bussilla Helsingistä Salon kautta. Paluumatkalla sentään pidin taukoa Salossa, ja kävin paitsi tietysti Halikonlahdella linnut katsomassa, myös vanhempieni luona ennen paluutani Helsinkiin, senaikaiseen asuinpaikkaani. Eikä tämä retki ainoaksi jäänyt, viikkoa myöhemminkin tein saman reissun.