Tähän aikaan takavuosina V

***

22.9.1979: Olin retkellä Jurmossa. Muita lintuharrastajia saarella ei ollut. Päivä oli koleahko, pilvipoutainen ja lounaistuulinen. Muuttoa ei aamulla juuri ollut, männikössä ja leppälehdossa ajankohtaisten rastaiden ja punarintojen lisäksi aika vähän muuta.

Länsipään kahlaajakierrokselle lähdin luonnollisesti aika pian, siellä sentään näkisi lintuja. Nummella parveili västäräkkejä ja niittykirvisiä, pari varpushaukkaa muutti vastatuuleen ja katajikosta nousi esiin suopöllö. Riutoilla oli sirrejä, mukana vielä yksi kuovisirrikin, kärjessä pari paikallista sepelhanhea jotka eivät ole kovinkaan tavallisia täällä syksyisin. Palatessani takaisin kuulin järviniityn kurmitsaparven lentoon lähtiessä oudon äänen jota epäilin mustavikloksi, mutta mitään vastaavaa ei löytynyt, vain joku lähinnä suokukon oloinen, joka laskeutuessaan kuitenkin paljastui kurmitsaksi, Parvi oli rauhaton ja hajaantui, osa lähti itään päin tuo kummajainen mukanaan. Oli mikä oli, ajattelin.

Tulin saaren etelärantaa Sorgenin lietteille kuvaamaan paikallisia sirrejä ja tyllejä, ja kuinka ollakaan, noin 40 metrin päässä huomasin kiinnostavan kurmitsan, äkkiseltään kapustarinnan oloisen. Pienempi se oli, sirompi ja korkeajalkaisempi. Aika kesykin se oli, tuli itsekseen 10-15 metrin etäisyydelle. Kuvia otin tietysti koko ajan, mustavalkoruutuja. Siinä samalla muistelin mihin tämän linnun tuntomerkit sopisivat ja silloisissa lintukirjoissa ainoa sopiva oli Pluvialis dominica. Kuvasin sitä vielä hyvän tovin ja kohottautuessani ylös lintu sitten lähti lentoon ja päästi jälleen tuon äänen joka jo järvellä minua oli vaivannut, ja näytti että sen kainalohöyhenet olivat harmaat! Siperiankurmitsahan se sitten oli, oikein virallisestikin sellainen koskapa sen siiven yläpeitinhöyhenetkin olivat selkeän harmaat, eivät vihertävät.

Aika lailla onnesta sekaisin palailin asemalle ruokailemaan. Paikalle saapuivat tuoreeltaan yhteysaluksen tuomina Nummisen Tapani ja Salosen Kari, joille kerroin linnusta. He lähtivät heti sitä länsipäähän etsimään mutta eivät kuitenkaan onnistuneet sitä saman päivän aikana löytämään. Heidän onnekseen se kuitenkin viihtyi saarella 25.9. asti lähinnä Järven ympäristössä joten kaikki saivat tarkkailla sitä hyvissä olosuhteissa. Harvinainenhan tämä oli, kai ihan ensimmäisiä Suomessa havaittuja.

(Mustavalkoisia ja diakuviani tuosta linnusta en ole digitoinut kuten en juuri muutakaan filmikautena ottamaani, joten pitää valita kuvitukseksi jotakin vallan muuta... Pojat tulivat rengastamaan joten olkoon sitten pari käsikuvaa pikkusieposta ja taigauunilinnusta jotka ovat tämän ajan lajeja)