Tähän aikaan takavuosina I

10.9.1983: Retkellä Jurmossa 8.-12.9. Kahdeksannen päivän iltana perusporukkamme JASPI oli lähtenyt iltasella J:n m/s Atlantalla kohti merta. Sauvon Diskarnin edustalla vietetyn yön jälkeen jatkoimme pääkohteeseen, minne saavuimme 9.9. klo 15. Varpushaukat ja muut pedot muuttivat. 10.9. oli sitten ainoa täysi retkipäivämme Jurmossa. Sää oli kaunis, pikkulinnuista liikkeessä olivat vain vihervarpuset, mutta petoja muutti edelleen hyvin. Valtalaji oli varpushaukka (70), seuravina hiirihaukka (20) ja sinisuohaukka (9). Kahlaajiakin oli, pulmussirri ja heinäkurppa kai parhaimmistoa. Satama-altaassa ui naarasalli, leppälehdossa rätisivät peukaloiset ja pikkusieppo. Männikössä torkkui peräti kolme eri suopöllöä lähekkäin. Epäilinkin että saarella oli tänä vuonna pesitty ja tässä olisi poikueporukka, sen verran aikaista oli vielä ettei laji varmaan ollut kunnolla muuttoaan aloittanut.

Tuohon aikaan merivesi oli suolaista ja pilkillä sai turskaakin, sellaisia olivat S ja P pilkkineet eilisiltana useita ja tietysti syöneet suuren osan saaliistaan saman tien Tykkikallion nuotiopaikalla valmistettuna. Sepä aiheutti sitten seuraavana päivänä melkoisen ripulin kummallekin, miinoja taisi tulla piilotettua runsaasti pitkin saarta.Olisihan laivalla ollut käypä uuni ruoan valmistukseen mutta tuonne mäelle kaksikkoa vetivät muut syyt...

Yksin emme tietenkään saarella olleet. Asemalla oli peräti seitsemän miehittäjää, viisi miestä ja kaksi naista. Lisäksi Tykkikalliolla, silloisella telttapaikalla oli vielä kaksi naista telttailemassa ja katselemassa lähinnä saaren kasveja.Asemaväen kanssa J ei halunnut olla missään tekemisissä, oli tuohtunut siitä että kevätretken saarikäynnin aikaan Kivivuoren Osku oli haukkunut retkikuntaamme turisteiksi eikä ollut oikein uskonut joukkueemme isosirrihavaintoonkaan. Kyllä siinä on syytä vihanpitoon. Nythän Osku itse pitää vihaa koko asemaa kohtaan kun se ei saakaan sähköään tuulimyllystä tai pikku aurinkokennosta vaan saarelle vedetystä kaapelista. Ja Oskuhan oli asemasaaren ensi löytäjiä ja vielä nykyisen uudisrakennuksen suunnittelijakin.

*** 

***

10.9.1993: Edelleen teimme syksyisiä veneretkiä ulkosaaristoon. Tällä kertaa tämä oli lähtöpäivämme. Lähtijöinä olivat J, S ja minä. Työtä oli aamupuoli, joten pääsin lähtemään Saloon vasta iltaneljän maissa. Kokoontuminen oli J:n pihalla, mistä sitten jatkoimme Västanfjärdiin J:n mökille, siellä Atlantakin odotti. Hiljalleen hämärtyvässä illassa saimme retkilajeiksi muun muassa harmaapäätikan ja peukaloisen. Kesän toinen hyttyssukupolvi häiritsi saunan jälkeistä illanviettoa veneen kannella.

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Kuggskäriä. Muuttajat olivat jälleen liikkeellä. Oli kuusitiaisia, käpytikkoja, kurkiakin ja joitakin petolintuja. Tuohon aikaan minulla oli myös rengastusluvan lisäksi petolintujen pyydystykseen sopivia verkkoja. Niitä viritin sitten jokusen Kuggskärin pohjoisreunalle, ja tosiaan, varpushaukkoja niihin tarttui, ja yksi muuttava pähkinähakkikin, jota tosin miulla ei ollut lupaa rengastaa, varpuslintu kun on, jäi vain kuva muistoksi.Siperialaiseksi sen siitä tuntee.

Seuraavana päivänä vaihdoimme saarta ja tulimme Vänöseen. Sielläkin kokeilin sitten noita verkkoja, vaikkei muuttavia haukkoja vielä tullessa näkynytkään. Itäkärjen männiköstä tuli kuitenkin iltapuolella pari varpushaukkarengastusta ja joitakin muuttajiakin näkyi. Tuohon aikaan oli maassa vielä pohjansirkkujakin, saaressa peräti kolme muuttajaa levolla. Nokkavarpunen ja harmaahaikarat olivat tuohon aikaan harvinaisempia kuin nykyään ja niinpä nekin olivat saaneet muistiinpanoissani erityishuomiota.

***