Markku Envall: Joka tähtiä tähystää, WSOY 2014, 87 s.
Tämän alkusyksyn myötä tulin lukeneeksi Markku Envallin viimeisimmän huomaamani aforistisen teoksen. Linja tuntuu jatkuvan samaan suuntaan kuin ennenkin, eli kokoelma sopisi jonkun eläkeläisen omakustanteiseksi esikoisteokseksi.
Ei sieltä monta kultajyvää tälläkään kertaa löytynyt, ja tyyli on arkaaisen paatoksellista oikeassaolon julistamista. Taattua lajille tyypillistä pikkunokkelaa ja miltei myötähäpeällisen itsevarmaa uskoa maailman tuntemiseen ja oman sanan merkitykseen, kuten Ville-Juhani Sutinen on nykyaforistiikkaa toisaalla osuvasti kuvannut.
Mutta, lukekaa itse jos käsiinne saatte, en mie mikään auktoriteetti näissä asioissa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.