Höläyksiä

Lauri Kerosuo: Höläyksiä (Into 2010, 128 s.)

Lauri Kerosuo kirjoitteli viidentoista vuoden ajan ”höläyksiään” Journalisti-lehteen. sami Feiring on nyt koonnut lähes kaikki lehdessä ilmestyneet höläykset kirjaksi, vain vuosien 1996-99 fragmentaarisemmista äläyksistä on suoritettu pientä karsintaa.

Alaotsikoksi kirja on saanut ”Aforismeja vuosilta 1993-2008”. Höläykset tai äläykset kuvaavat hyvin lauseiden laatua, hyvin usein päivänkohtaisiin uutis- ja keskusteluteemoihin liittyvinä ne ovat kai lähinnä mikropakinointia, virkkeeseen tai pariin puristettuja mielipiteitä ja kommentteja, usein kevyellä huumorilla marinoituja. Kerosuon oma määritelmä näille oli tarkkanäköinen: ”Aforismeiksi näitä ei saa sanoa. Pyrkimys on päinvastainen. Kun aforismilla yleensä tarkoitetaan loppuun asti hiottua ja kiteytettyä ajatusta, höläykset yrittävät olla molemmista päistä halki kuin nauravat nakit. Varsinaisen ajatuksen saa lukija itse muotoilla, jos haluaa.” Päivänkohtaisuudessa on se perusongelma että parissa vuosikymmenessä mediakeskustelun pintavaahdot pyrkivät haihtumaan jopa kaltaiseni uutisaddiktin mielestä ja lauseista tulee itsenäisinä ammuntaa pimeään. Saman huomaa kun lukee vaikkapa Arvo Salon aforismeja vuosikymmenten takaa.

Silloin kun Kerosuo höläytteli epäajankohtaisemmista aiheista, hän sai aikaan myös ajatonta. Ihan niin huolissani kuin Feiring en suomalaisesta aforistiikasta ole että näitä sen helmiksi nostaisin, mutta toisaalta on totta että viime vuosien aforismitulva missä Suomen Aforismiyhdistyksellä on ollut joltinenkin rooli on tuonut genreen huomattavasti enemmän laajuutta, syvyyttä sitten tuskin lainkaan.

Lopuksi laitan pari esimerkkiä Kerosuon lauseista. Jos ette niitä aikoinaan Journalistista lukeneet, tai vaikka luittekin, kirjasta on hyvä tarkistaa miltä nämä nyt maistuvat:

Ennen oli etiikka, nyt puhutaan pelisäännöistä.

Vapaa kilpailu on saatu kuulostamaan paljon kauniimmalta kuin vahvemman oikeus.

Vakaumuksellisuus ei ole vaarallista kunhan se ei johda tekoihin.

Ulkopolitiikka ei kosketa ihmisten arkielämää ennen kuin on liian myöhäistä.

Valistuneen kuluttajan erottaa siitä että hän ymmärtää tulevansa huijatuksi.

Ihmisen ainoa mahdollisuus on pitää yllä katteetonta optimismia.

Kyllä ihmiset mielellään pyrkivät yhteiseen päämäärään vaikka eivät tiedä, mikä se on.

Ihmisenä kasvamisessa on se huono puoli, että se harvoin lisää kilpailukykyä.

Hyväosaista ei jätetä.

Demokratia on laillinen keino polkea vähemmistöä.