10.8.2015

Elämyskaruselli





Kari Hongisto: Elämyskaruselli (Nastamuumio 2009, 76 sivua)

Vuonna 2008 järjestetyn valtakunnallisen aforismikilpailun voitti Kari Hongisto käsikirjoituksella, jonka pohjalta syksyllä 2009 ilmestyi Elämyskaruselli. Kilpailujen järjestäjä oli Paimion valtakunnalliset aforismipäivät yhteistyössä Suomen aforismiyhdistyksen, kirjallisuuslehti Parnasson ja Yleisradion kanssa, joten käsikirjoituksella on arvovaltaisia puolestapuhujia.

Kari Hongiston mielestä aforismi on tiivistä, nopeaan oivallukseen puristettua laatuproosaa. Olennaista on totunnaisuuksia kaihtamaton asenne, assosiatiivinen kieli ja merkitysten leikki. Hienolta kuulostaa ja lisää tietysti odotuksia.

Alkajaisiksi kirjailija miettii, miten elämä sujuu. Tiedämme miten voisi elää hyvin, mutta emme anna sen tiedon häiritä omaa elämäämme. Tahtomme on vapaa vaikutusvallastamme. Valitamme ja tuskailemme, varomme, varaudumme ja epäilemme. Onhan se elämää, mutta onko se sen arvoista?

Aina on aikaa, esimerkiksi kiirehtiä. Kilpaileva ihminen ei ole luonnollinen, väittää Hongisto, mutta aina on ollut tilanteita joissa yhtä pullaa katselee kaksi nälkäistä, eikä pullaa ole jaettu kuin aniharvoin. Perusparadokseja käsitellään, mukavuuden tavoittelu ei ole mukavaa, helppouden tavoittelu ei ole helppoa, nopeaksi tahtova on aina liian hidas.

Kovin usein assosiatiivinen kieli ja merkitysten leikki typistyy sanaleikeiksi. Etuilu ei taannu, mutta raha joko haisee tai sitten ei, puhuu, mutta liian nopeasti, ratkaisee: juupas - eipäs. Suolla riudutaan kun suoriutuminen on lähtökohtana, kirjataan palamisilmiöt pohjasta huipulle, puurosta johtajiin niin että ainoa ajatus on hämmennys. Se tietysti estää puuroa palamasta pohjaan, mutta ajattelulta voisi vaatia enemmänkin.

Sanaparien peilikuvamainen rinnastaminen on myös runsaasti käytetty kikka. Viisasteleva ajattelee, ajatteleva viisastelee - tultiin markkinoille, markkinat tulivat - tekoäly, äly ja teot - tunneäly, älytön tunne. Liian usein pääajatuksen päälle sanaleikillä liimattu toinen ajatus jää vain hymähdyksen tasolle. Ajatusten autiomaa, sellaista se on, kirjailijankin sanoin. Mieleeni on todella noussut viime vuosina moniaitakin nokkelia lausekokoelmia lukiessa ajatus "Kaukaa viisas, läheltä järkyttävän typerä." Nyt se nostetaan eteeni ihan kirjassa. Perspektiivi tekee helposti tepposet älyköllekin.

Ketään tuskin yllättää, että suomalaisesta ei aforisti löydä mitään hyvää, lopulta hän ei löydä edes suomalaista. Yhteiskuntaopin tunnilla puhutaan politiikkaa eikä yllätys ole että Samuli Parosen hengessä. Parosesta suomalainen aforismi on pääsemättömissä, yhteiskunnallinen paatos tulee Samulilta, sanaleikit Hannulta. Rikollinen on poliitikon sanomaton synonyymi, ihmisillä ja hevosilla on markkinoilla sama kohtalo. Kaikenlaista positiivisuutta on syytä varoa kuin ruttoa, asiat eivät voi olla kuin huonosti tai vielä huonommin. Yhdellä sivulla työ kielletään, seuraavalla se kaksinkertaistetaan. Luontokappaleet ovat lumitykinruokaa, minä mukana itseäni paossa. Vapautta on helppo vaatia, helpompi rajoittaa, vaikea nähdä uusin silmin.

Olen varmaan turhan tyly. Onhan kirja hauska. Jos kuitenkin katsoo perusnäkemystä, se on kovin iloton ja pessimistinen. Se tuo mieleen suomalaiset joululaulut. Ilo niissäkin on rajoittunut tonttuhumppaan, ne laulut, jotka lähtevät joulun kristillisestä tai eettisestä sanomasta, ovat usein synkkiä, syyllistäviä moraalisaarnoja. Keski- ja Etelä-Euroopan syvähenkinen iloisuus on täällä tuntematonta. Toivottavasti se joskus löytää tiensä täkäläiseen mietekirjallisuuteenkin.

Laitan loppuun muutaman näytteen kirjan aforismeista, parhaan käsityksen kirjasta saa kuitenkin lukemalla sen itse, mitä suosittelen.


Toiveita on vain kahta lajia, toteutumattomia ja mahdottomia.


Iankaikkisesta kertakaikkiseen.


Toive ajattelusta, toiveajattelua.


Pieni kansa, joka vaikutteilta välttyäkseen pukeutuu huomioliiviin.


Rahattomuus on kierteistä pirullisin, riippuvuutta sellaisesta, jota ei ole.


Positiivisuuden vaatiminen kumuloi vihaa toiseen ääripäähän.


Silmiään ei kannata uskoa. Kaikki mahtuu normaalivaihteluun.


Kun tulet vessasta, tuletko puhtain paperein?


Hakeutui varjoon, sateellakin.


Aforismin ydin on oivallus, ei vastaus.


Optimismi kestää niin kauan kuin se on perusteetonta.


Kun mikään ei riitä, kaikki loppuu.


(tämän kirjoitin tuoreeltaan vuoden 2009 lopulla)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.