Kuolemansynnit ovat syntejä, jotka ihminen tekee vapaasta tahdostaan, tietäen ne vakaviksi ja että ne erottavat hänet jumalan yhteydestä. Katolisella kirkolla on ollut klassinen seitsemän listansa jo runsaat puolitoista vuosituhatta, ja vuonna 2008 joku arkkipiispa julkaisi uudenkin listan joka hänen mielestään kuvaa tämänhetkistä tilannetta, muodikkaina lisinään abortti ja pedofilia.



Kuuluisampi versio modernin yhteiskunnan kuolemansynneistä on saksalaisen etologin Konrad Lorenzin vuonna 1973 kirjana julkaisema. Nobelilla palkittu Lorenz ei ole perinteisen humanistilukeneiston suosiossa natsimenneisyytensä takia eikä siksikään että hänet niputetaan sujuvasti sosiobiologiseksi pahikseksi.


Katolilaisuuden kuolemansynnit ovat ihmisen vapaan tahdon ilmauksia uskon määrittelemää jumalallista tahtoa vastaan. Lorenzin kuolemansynnit ovat ongelmallisempia. Harva sanoo yksilötasolla kannattavansa tai syyllistyvänsä esimerkiksi liikakansoitukseen, elinympäristön turmelemiseen, tunteettomuuteen, geneettiseen rappioon tai ydinaseiden valmistukseen tai käyttöön. Se jumala jota nuo synnit uhmaavat on ihmislaji itse ja se jota synnistä syytetään on sama porukka.


Mitä väärää siinä voi olla että jokin laji katoaa maailmasta, olkoonkin että tuhon syy on lajin oma itsetuhoisuus? Sukupuutot ovat luonnon arkea, tänäkin aikana kai lähes jokapäiväisiä. Ei maailma ole hituistakaan luonnollisempi jos säilytämme lajeja siksi että niistä saattaa olla ihmiselle joskus jotakin hyötyä. Ei ihminen ole lajina yhtään nykyistä parempi vaikka jalostaisimme joukostamme pois kaikki perinnöllisesti sairaat, laiskat ja rumat. Emme saa ydinaseita tai muitakaan joukkotuhoaseita häviämään täältä ellemme aseiden mukana tuhoa kaikkea tietoa ja kaikkia niitä jotka voivat tietää miten niitä voisi valmistaa. Jo se olisi joukkotuhontaa ja johtaisi siihen että siihen osallistuvat pitäisi tuhota samoin. Tunteemme eivät jalostu tai herkisty jos palaamme takaisin maatöihin, keskiaikaan tai kivikauteen. Tukeutuminen perinteisiin ja menneisyyden mytologioihin on vienyt meidät ideologisen ja uskonnollisen puhdasoppisuuden ruokkimaan terrorismiin ja jatkuvaan epäsymmetriseen sotaan missä aatteen asemiehet tuhoavat toisten aatteiden aseettomia kannattajia. Vanhusten vallalle oli perusteita silloin kun vain hyvin harva eli vanhaksi eikä elämäntapa muuttunut lainkaan sukupolvesta toiseen. Nyt vanhoissa on runsaasti tyhmiä ja vielä runsaammin tietämättömiä, nykymaailman kelkasta pudonneita. Ei heistä ole johtajiksi.


Ongelma on siinä että tämä aika tuomitaan perusteetta huonommaksi kuin joku aiempi. Ihmislajilla ei koskaan ole ollut mitään myyttistä onnen aikaa. Ennen kivikautta pedot saalistivat ihmisiä kuin mitä tahansa muuta riistaa. Kivikauden aikaan ihmiset elivät rauhassa vain jos eivät tavanneet metsän takaisia naapureitaan eikä tuottamattoman väen - lasten ja vanhusten - osa yhteisössä ollut kadehdittava. Väestö pysyi kurissa sotien, lapsimurhien, kannibalismin ja jumaluhrien kaltaisilla menetelmillä. Maanviljelyyn oli turvauduttava kun nuo menetelmät eivät pitäneet ihmismäärää kurissa ja riista alkoi vähetä. Maanviljelyn keksimisen jälkeen lajimme on elänyt historiallista aikaa ja todistettavasti kurjaa on elo koko sen ajan ollut, pientä eliittiä lukuun ottamatta. Vasta viime aikoina kohtuullinen elintaso on alkanut saavuttaa suuren osan maapallon väestä, ja nykyinen ravinnontuotanto riittäisi kaikille kunhan jakelu saataisiin tasaisemmaksi. Mikään menneisyyden myyttinen onnela ei koskaan ole tarjonnut parempaa kuin tämä syntisen hyvä nykyisyys.



(kirjahyllystäni kirjoitettua, kommenti jo neljän vuoden takaa)