Markku Envall: Alkuräjähdys on kesken (WSOY 2011, 126 s.)
Envall on uusi Koskenniememme, se, joka sanoo mikä mietelmäkirjallisuudessa on hyvää ja huonoa. Kirjastokäynnillä käteen sattui otsikon mukaan nimetty aforismikokoelma, hänen viimevuotisensa.
Kirjasta löytyy lause: Niin kauan kuin kirjailija näkee tasonsa laskun, sitä ei ole.
Tuntuu että nyt tekijä on tuudittautunut väärään turvallisuuden tunteeseen. Määrä ei muutu laaduksi. Muutaman hyvän lauseen lisäksi on täytteenä liikaa saivarteluksi kääntyvää kielipeliä, omahyväisyydeksi kasvavaa julistusta ja sormella osoittelevaa opettamista. Katsotaan nyt vaikka kirjan kappaleiden motoiksi nostettuja lauseita:
Peukalosääntöjä on noudatettava vain soveltuvin osin, muuten niistä tulee periaatteita.
Koska rakkauden tarve on rajaton, tyydytyksen on pakko olla rajallinen.
Vanhemman aikuistaa se, että lapsellisista reaktioista on jatkuva liikatarjonta.
Jos jätät tekemättä sen, minkä vain sinä voit tehdä, köyhdytät maailmaa.
Jumalan olemassaolo on kirkossa kuulutettu.
Elämän koktail sekoitetaan toisista. Omat yrtit maustavat sen, mutta yksinään ovat kitkeriä.
Kulttuurin kriisiryhmään kuuluu jokainen, joka pitää huolta sanojen merkityksistä.
Vereslihalla kohtaa maailman se, jolta puuttuvat sosiaalisen ihon kerrokset: roolit, tavat, small talk.
Kirjasta voi etsiä virheitä, joilla torjua se, tai ideoita joilla ohjata elämäänsä.
(Luurankomiehen sananlaskut II)
Mikä kalisevaan syliini mätkähtää, et ole sinä vaan se mitä sinusta on jäljellä.
Ihan totta nyt, mikä noista vaikutti teistä tuoreelta ja uudelta ajatukselta? Useimmista minulle tuli mieleen vain joku Coelho-pastissi.
Kirjamuotoahan tuosta pitänee syyttää, ja liian tiheää julkaisuaikataulua. Jo jonkin aikaa olisi riittänyt että ne kokoelmien kultajyvät olisi kerännyt sivuun odottamaan kokoelman vaatiman määrän täyttymistä, tai maijapaavilaismaisesti kehystäisi ne kuvin ja julkaisisi joko toisentyyppisenä kirjana, portfoliona tai vaikka julistenäyttelynä. Tälle nyt valitulle helpoimmalle ratkaisulle haluan näyttää pitkää Nenää.
(dokumentoin kirjallisen pettymykseni vuonna 2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.