Tiistai oli sitten jo lähtöpäivä.
Aamuvakio sujui aurinkoisessa aamussa tutun lintuköyhänä eikä
eilistä hirveäkään näkynyt. Pari minuuttia ennen vakion
loppumista huomiotani kiinnitti tuttu mutta silti täällä odottamaton ääni,
kiikari tavoitti taivaalta pari lintua ja myönnettävä oli että
oikein kuulin, nokkavarpuspari siinä lensi ylitsemme itään.
Länsikierroksen päätimme tehdä heti
vakion sekä aamukahvin ja -teen jälkeen. Järven tienoilla oli
eilistä vähemmän kahlaajia, punakuireista sentään kolmikko
jäljellä. Ristisorsia paikalla oli viisi. Valkoposkihanhien
poikasmäärä oli huvennut ehkä merikotkien kynsissä
neljääntoista parin päivän takaisesta 24:stä. Pikkutiiroja oli lahdilla kalastamassa taas ainakin
kolme.
Männikkö oli aamulla hiljainen ja
epäilimme jo pöllöjen lähteneen. Läpikävely tuotti kuitenkin
havainnon emolinnusta, poikasta emme löytäneet. Aamulla oli
kylätiellä kuolleena ainakin neljä myyrää, lieneekö joku
opetellut saalistusta...
Lähdimme tavaroinemme kohti rantaa
puoli kahden aikaan ja laiva tuli satamaan puoli kolmen maissa. Sen
mukana lähdimme aurinkoisesta Jurmosta sateiselle mantereelle.
Kotona mie olin puoli yhdeksän ja Seija omassa kodissaan puolilta
öin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.