Paulo Coelho: Elämä. Kauneimmat mietelauseet (Bazar 2007, 128 s.)
Kotimaisessa mietelmäkirjallisuudessa miehet puhuvat politiikkaa, ovat hauskoja, leikkivät sanoilla tai kiivailevat uskon asioista. Naiset kirjoittavat uskon mysteeristä, rakkaudesta, onnesta ja yleisestä elämänviisaudesta. Maailmalla jako ei ole noin selvä, sieltä löytää miehiä joiden teemat ovat kuin naisten täällä ilman Suomen miehille tyypillistä kriittisyyden, ironian tai jopa kyynisyyden leimaa. Gibran on tuttu monille, ehkä Novaliskin tuolta klassikoiden ajalta, tuoreempi ilmiö tässä joukossa on Paulo Coelho.
Coelhon kirja on päältä ja sisältä kaunis, huolitellut kansilehdet, kovat kannet, hyvin sidottu, sivut vahvaa hohtavaa paperia jota ei tee mieli taitella, täyteläisesti pastellisävyin kuvitettu, tekisi mieli sanoa: lahjakirjan näköinen. Sellaiseen sopii myös teksti joka on kokoelma kirjailijan muista teoksista ja kirjoituksista koottuja sitaatteja.
Tapa miten kirja on koottu näkyy myös sisällössä. Unelmia ei kyseenalaisteta, tien löytymiseen on uskottava, rakkaus on suurinta maailmassa, mahdollisuuden saa aina, matkalla ollaan, kohtalo on tahdon asia, hyvän taistelun mahdollisuutta ei sovi epäillä, mysteeri on paradoksi ja uskon ydin. Jos tuo kuulostaa tutulta, sitä se on. Optimistisen ajattelun ja johtamisen oppaat ovat täynnä samaa psyykkausta, eikä siinä mitään. Jos on altis mieli, se varmaan toimii. Mieluummin ihminen yrittää yllyttämällä kuin moittimalla. Tietysti neuvot annetaan takavalotakuulla. Kun todetaan että "kun haluat jotain, koko maailmankaikkeus auttaa sinua saavuttamaan sen", ei pidä tulla moittimaan kirjailijaa saati universumia jos epäonnistuu koska "on aivan eri asia, jos koko maailmankaikkeus auttaa meitä toteuttamaan unelmamme, kuin se että ottaa vastaan täysin hyödyttömiä haasteita". Siis, usko itseesi, mutta jos epäonnistut, vika on yksin sinun. Pitihän se arvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.