Linnusto on Jurmossa ollut odotetun
kesäistä, siis paikallisia pesijöitä eikä muuttajia juuri
lainkaan. Vaikka säät ovat olleet epävakaiset, ei kahlaajiakaan
ole juuri muuttanut. Aamuvakiot ovat olleet lähes linnuttomia, pari
kertaa toki säänkin takia, toinen oli sumuinen, toinen sateinen.
Vesilinnut alkavat keräytyä sulkasatoparviksi kun poikueet ovat
kuoriutuneet ja päässeet kasvun alkuun. Pikkulinnustossa
vakiolaulajien reviirit tulivat parissa päivässä tutuiksi, niiden
lisäksi on jokseenkin joka päivä ilmaantunut jokunen
satunnaisvierailija, milloin käki, milloin lehtokerttu tai vastaava.
Rantaniittyjä sorkillaan survovat
ylämaan lehmät sotkevat ripulipaskallaan kaikki rantaniityt, kukaan ei
tiedä miten paljon pesiä ja poikasia niiden jalkojen ja jätösten
alle jää. Aavikoitumista edistävät ympäristöbyrokraatit ovat
EU-tukien ohjaamana valinneet rantoja tuhoamaan kaikkein
ilmastokuormitukseltaan haitallisimman otuksen minkä keksimään
pystyy. Jurmon maisemamuutoksen syy on lampaiden laidunnuksen loppuminen eikä mikään epämääräinen "typpikuorman lisääntyminen". Jos lampaita olisi parikymmentä, saari palaisi pian 1970-luvun maisemaansa. Jos lampaita olisi sata tai parisataa, saari kaluttaisiin hetkessä paljaaksi puita myöten, ne kaulaavat kasvavat puut ja katajat saman tien kun nurmikonkin, yhtään kasvin mausta ja sitkeydestä välittämättä...
Juhannusaattona kävimme katsomassa
kokkoa, sen vieressä oli tyllin pesä jota yksi veneellä tullut
lintuharrastaja suojasi. Tykkikallion päälle nostettiin
juhannussalko. Rannasta palatessamme hiiripöllön pojat pitivät
Männikössä yllä loppumatonta kerjuutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.