Sateen sattuessa

Työviikko taas, tosin kolmatta kertaa rikkonainen eli tämä yö on vapaa. Kelitkään eivät suosi, sataa ja tuulee, linnut eivät muuta. Linnusto tuntuu pysähtyneen vappuiseen tilanteeseen, uutta tulee vain satunnaisesti.

Suomeen talveksi unohtunut isohaarahaukka on tuntenut sisuksissaan keväistä kuohuntaa ja hakenut parin. Huonoksi onneksi se ei ole toinen täällä harhaileva lajikumppani vaan se tavallisempi haarahaukka. Nyt ne seuraajien mukaan rakentelevat pesää kouluaikojeni retkimaastoon Halikonlahden länsilaidalle Vaisakon – Lehtiniemen – Vartsalan metsiköihin. Pari kertaa olen miekin tuolla käväissyt ja pariskunnan tavannut.

Vähän lännempänä pari päivää lepäillyt silkkihaikara lähti eräänä iltana jatkamaan matkaa kohti pohjoista ja seuraavaksi se tavattiinkin uudella lepotauolla Hailuodosta. Jalohaikaroita on täällä jo viidenkin linnun parvia, mutta vastaavasti kattohaikarat ovat toistaiseksi olleet harvalukuisempia kuin vuosiin.

Kävin tässä taas pitkästä aikaa Träskändan puistossa Espoon puolella, ja olivathan siellä vielä talviset nakkelit, pesimäpuuhissa. Lisäksi reviirejä tammien latvoissa jakoivat nokkavarpuset, joita saattaa olla kaksikin paria, ainakin kolme lintua yhtaikaa näin.

Kylmä tuuli puskee lintuja vastaan ja vettä kaatuu taivaalta niskaan, lähestyy perinteinen toukokuun lopun meriviikko. Vanha retkiköörini on alkanut orientoitua jo muihin rientoihin, pari entistä retkikumppania istuu tätä viikkoa Utössä, mie en sinne ensi viikoksi lähde vaan taidan suunnistaa toista kertaa katsomaan klassista arktikaa Porkkalan kärjen edustalle Rönnskäriin. Lupa on laajennettu Mäkiluotoonkin, saa nähdä tuleeko siellä käytyä, muuttoväylä kulkee sieltä lähempää.