Pitkoksilta poimittua

Pari edellistä keväisen oloista päivää olen viettänyt osaksi kameran kanssa Viikissä, osaksi kiikarin ja siipan kanssa kävellen Kouvolassa. Tämä aamu oli lupaava, aurinkoinen ja lämmin. Tuuli kuitenkin kovuudellaan paljasti ettei tätä kauan kestä, ja iltapäivä olikin sitten jälleen sateinen.

Muutamaan edeltäneeseen kevääseen verrattuna ollaan kovasti myöhässä edelleenkin, mutta kun vertailin havaintoja 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun muistiinpanoihini, suunnilleen senaikaista tahtia nytkin edetään. Linnusto on tosin muuttunut paljon silloisesta. Käenpiiat kimittivät silloin joka puolella, kahlaajia riitti silloisilla Halikonlahden rannoilla, käki kukkui ensi kerran yleensä pian vapun jälkeen. Nyt noista ei ole havaintoja, kahlaajat ovat vähissä, käkiä tai käenpiikoja ei kuulu eikä näy. Satakieli oli vähälukuinen ja saapui myöhään, nyt kuulin ensimmäiseni tänään, mikä nykytilanteessa on aika myöhäistä. 

Sitruunavästäräkeistä ei nähty noihin aikoihin edes unta, ei niistä ollut edes kuvia lintukirjoissa. Niihin aikoihin kaikki keltaiset riukuhännät olivat keltavästäräkkejä, niitä oli paljon ja ne olivat monenvärisiä. Niistä ajoista keltavästäräkit ovat harvinaistuneet voimakkaasti ja sitruunaväiskit ovat vakiintuneet jokakesäisiksi asukkaiksi. Sittikset ovat tulleet takaisin Vanhankaupunginlahdelle ties monettako vuotta peräkkäin, nytkin kuvan lintu on kai toisen kalenterivuoden koiras, hitusen suttupäinen, ehkä lähistöllä syntynyt koska tänne osasi tulla. Viiksitimaleitakin alkoi tulla Suomeen vasta 1980-luvun lopulla, nyt ne rakentavat pesiään etelärannan ruokoviidakoihin kun leuto talvi on ollut viime kesän pesintöjen tuloksille otollinen. Pikkulokit olivat 60-70-lukujen vaihteessa vähissä eikä niitä tavattu monia toukokuun alkupuolella, nyt niitäkin on tullut jo suurin parvin, ensimmäiset pari viikkoa sitten.

Retkeilyni on nykyisin paljon vilkkaampaa kuin neljä, viisi vuosikymmentä sitten. 1960-luvun lopun keväinä oli kiireisin lukion koeaika toukokuun alussa, joten retkille ehti vain harvoin, lähinnä viikonloppuna. Sama tenttikausi jatkui sitten myös opiskeluvuosina 1970-luvun alussa. Silloinkin retkille ehti toukokuun ensi viikolla yleensä vain pyhäpäivinä. Työvuosinakin tämä aika on ollut yleensä lähiretkeilylle varattua, merelle ja saariretkille on lähdetty perinteisesti vasta toukokuun puolivälin tienoilla tai jälkeen. Siinä voisi olla paikattavaa tuleviksi vuosiksi.