Kameraa ulkoiluttamassa

Lupaavasti alkanut kevät hyytyi huhtikuun jälkipuolella kokonaan jatkuviin kylmiin pohjoispuolen tuuliin ja ajoittaisiin sateisiin, jotka täällä etelässä eivät sentään ihan lumena alas tulleet. Vasta näin vapun tuntumassa paine alkoi hiljalleen purkautua. Mitään mahtavaa ryntäystä ei ole tässä ollut, mutta koko ajan valuu etelästä verkalleen jotakin uutta täällä jo olevan linnuston joukkoon.

Talvella jo tutuksi tulleita jalohaikaroita on riittänyt pitkin kevättä, juuri vappuviikonloppuna tuossa lähijärvellä viivähti pari päivää peräti kolmen linnun parvikin. Samaan aikaan ilmaantui etelästä menneenvuotisille pesäpaikoille pussitiaisia ja kaiketi tänä vuonnakin pesimäyrityksiä on odotettavissa koska ainakin minun ensihavaintoni koski jo pariskuntaa sopivassa paikassa. Mustanmerenlokkeja on löytynyt niitäkin pari, sunnuntaina sellainen veti runsaasti väkeä Espoon Suomenojalle. Lähdin paikalle laiskasti, kun en juurikaan enää viitsi bongailla, mutta ehdin sopivasti näkemään kun se hetken levättyään nousi siivilleen ja lähti jatkamaan matkaa kohti tuntematonta määränpäätä.

Maanantaina olisi ollut tarjolla minulle parikin elislajia Salon ja Turun suunnalla, mutta vähät niistä välitin ja mieluummin istuin kameran kanssa Pornaistenniemen piilokojussa odotellen turhaan eteeni jotakin kuvattavaa. Sateinen lauantai tuossa kojussa oli paljon tuottoisampi, edessä näyttäytyi pikku-uikku ja vieressä pussitiaiset, kauempana näppäilivät viiksitimalit ja kojun edessä olevan lampareen poikki ui saukkokin. Jo lähdettyäni jäljelle jääneet olivat saaneet nauttia myös vanhalle reviirille ilmaantuneesta sitruunavästäräkistä. Sitä nytkin odotin, mutta eipä suvainnut miulle näyttäytyä vaikka lähistöllä oleskelikin.

Koivun lehdet aukesivat varkain huhtikuun viime päivinä, ja nyt sekä puut että nurmikot alkavat jo kunnolla vihertää. Rentukat rehottavat rannoilla ja puronvarsissa ja kotipihan tuntumassa huomasin iltapäivällä itselleni vuoden ensimmäiset voikukat.