Mitä kuuluu talvilinnuille?

(käpytikka löytyy helpoimmin ruokintapaikan talipötköltä, sitä tämäkin kyttää)

Olen taas lukenut Ukuliverkon viestejä, ja siellä oli muun muassa yhteenveto vuodenvaihteen talvilintulaskennoista Varsinais-Suomessa. Omia reittejä ei minulla enää ole, Vanhassa Salossa aikoinaan laskemiani laskee nyt ainakin Lähteenojan Jari ja hänen seuranaan usein joku muukin, Sällylän Seppo yleensä. Minä olin mukana viimeksi pari talvea sitten kun potentiaalisten laskijoiden ukkoutumisen takia etsittiin niille hieman vähemmän rankkoja linjoja.

Omat retkeni ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle ja viime aikoina vähän myös Kymenlaaksoon. Turun puolessa taidettiin kokea kaikkien aikojen marjalinturyntäys, mutta täälläpäin on ollut kovempiakin marjalintutalvia. Omissakin havainnoissa poikkeuksellisen usein tuli kuitenkin vastaan punakylki- ja kulorastaita ja mustarastaat ovat varmasti runsaampia kuin koskaan talvisaikaan. Tilhiä, räkättejä ja taviokuurnia olen täällä nähnyt monesti paljon enemmän.

Perinteiset talvilajit, ne, jotka olivat runsaita viisi vuosikymmentä sitten kun harrastustani aloitin, ovat kokeneet suuria muutoksia. Metsän tiaiset ovat hätää kärsimässä, paitsi talviruokinnasta, pöntötyksestä ja ilmastonmuutoksesta hyötyvät tali- sini- ja kuusitiaiset. Kanalinnut ovat kadonneet lähes kokonaan, pääkaupunkiseudulla ei näe edes noita istutettuja peltokanalintujakaan kuten peltopyitä tai fasaaneja. Vesilintuja on niin kauan kuin on sulaa meren rannoilla, mutta vähän. Lokit ovat pääkaupunkiseudulta vähentyneet jyrkästi, kai jätehuollon uudelleenjärjestelyn myötä. Eniten näkyi tyypillisesti merilokkeja, peesailemassa isokoskeloiden kalastuskuntia sattumasaaliin toivossa. Varislinnuista perusvarikset, naakat ja harakat ovat tasaisen vahvoilla hyötyen ihmisasutuksesta. Korppi on runsastunut mutta mustavarista ei enää näy takavuosien malliin. Käpylintuja ja tikkoja näkyy vähän, paitsi käpytikkoja ruokintapaikkojen talipötköillä ja -palloilla. Keltasirkku jatkaa vähenemistään, samoin varpunen. Pikkuvarpusia riittää vuosi vuodelta yhä enemmän ainakin suhteessa varpusiin, täkäläiset parvet ovat yhtä suuria kuin parina viime vuonnakin. Punatulkku tuntuu olevan hiljalleen katoamassa. Hyvästä marjatalvesta huolimatta tulkkuja on ollut yllättävän vähän. Vihervarpusta olen nähnyt vain satunnaisesti, urpiaiset ovat olleet kadoksissa. Tiklejä riittää pääkaupunkiseudulla ruokintojen liepeillä, peippoja tai järrejä tuntuu olevan vain vähän. Sellainen vakiotalvehtija kuin koskikara näyttäisi puuttuvan lähes kokonaan, minne lienevät muuttaneet tai jääneet. 

(puukiipijäkin on oppinut käymään ruokinnoilla)

Poikkeuksellisia talvilajeja nähdään nykyisin talvilintulaskennoissa paljon takavuosia enemmän. Pääsyynä on parantunut havaintovälineistö, ennen vanhaan laskettiin reittejä vain paljain silmin ja määritykset varmistettiin kiikarein. Nyt kaivellaan lintuja ja lajeja horisontista kaukoputkin. Toinen sattumalajeja mukaan tuonut muutos on reittien vaihtuminen perusmetsistä ja -pelloilta saaristoon ja tunnetuille lintukeskittymille kuten ruokintapaikkojen kautta kiertämään ja ruokintapaikkojen monipuolistuminen. Samat lajit olivat ulkosaaristossa vuodenvaihteessa jo yli neljä vuosikymmentä sitten, koska varsinainen talvi tuli sinne silloinkin vasta tammi-helmikuussa jos silloinkaan, mutta vasta viime vuosina nuo merisirrit, kirviset, punarinnat, peukaloiset jne on kerätty talvilaskentoihin perustamalla sinne reittejä. Aitoja runsastujia tuolla ulkona ovat kyhmyjoutsenet, merimetsot ja merikotkat. Vastaavasti kiurut ja tunturikiurut näyttävät kadonneen lähes kokonaan.

Näyttävät nuo talvilintujen runsaudenmuutokset paljastuvan tällaisella epätieteelliselläkin päivittäisretkeilyllä. Takavuosina laskin paljon vakioreittejä ihan omaksi ilokseni seuratakseni lajiston muutoksia. Täällä pääkaupunkiseudulla biotooppimuutokset ovat kuitenkin niin suuria ja jatkuvia että pitkät sarjat kuvaavat enemmän ihmistoiminnan muutoksia kuin lintumaailman trendejä. Muutoksia on tapahtunut varmasti vanhoilla erämaareiteillänikin Salon seudun itäosissa, mutta nykyiset pullamössöornit tuskin niitä reittejä enää laskemaan lähtisivät ja kun itsekin asun sadan kilometrin päässä, niiden henkiin herättäminen pelkästään omin voimin ei jaksa kiinnostaa.

(keltasirkku hupenee maaseudun autioituessa)