Marraskuisia muisteluja

Enpä malttanut jättää tuota vihkoa rauhaan vaan jatkan muisteluitani. Olin siis retkellä 18.-27.11.1977, tullessani asemalle saapui pariksi päiväksi myös kaksikko T.Niiniö ja R.Penttinen ja kylälle muuhun majoitukseen lisäksi kolmikko K.Weppling, T.Lindroos ja B.Blomqvist, jotka ykskantaan luokittelin merisirrien tai peräti olemattomien tunturipöllöjen perässä oleviksi bongareiksi.

Tuohon aikaan kuvasin innokkaasti maisemia, aiempina talvina olin jo yritellyt lintuja ja tiesin että Jurmo on siihen puuhaan turhan haastava, pitäisi olla sitkeyttä ja piilokojuja ja tähän pimeään aikaan tietysti valovoimainen pitkä putki, sellaista minulla ei ole vieläkään. Maisemia varten mukanani oli todellinen klassikko, salolaiselta Kuva-Pena Järviseltä lainaamani kaksisilmäinen rullafilmi-Rolleiflex ja tietysti myös oma kinokoon peruskalustoni. Edelliseen olin varannut värinegafilmiä, jälkimmäiseen diaa ja mustavalkoista, sen ajan tapaan itse kasetoimaani. Noihin aikoihin Jurmon kylää reunustava istutusmännikkö oli vasta nelikymmenvuotias ja enimmäkseen vain jokusen metrin korkuinen. Muu saari oli hyvin avoin, katajikkoa oli vain paikoitellen ja vapaana kiertelevät lampaat söivät kaikki nummella kasvavat puuntaimet. Noihin aikoihin saarella ei ollut tehty vielä edes isojakoa, joten aidoilla oli suojattu vain ne alueet joihin karjan ei haluttu pääsevän, kyläniitty ja vähäiset kasvimaat.

Enimmän aikaa sain olla asemalla itsekseni, muiden lähdettyä sunnuntaina sain uutta seuraa vasta seuraavana perjantai-iltana jolloin asemalle tuli Vänskän Veijo seuranaan Peltolan Veijo ja Walldenin Rita, kaikki tuttuja opiskeluajaltani ja monelta aiemmalta Jurmon retkeltäni. Vänskä toi saareen rakettiverkkoviritelmän jolla oli tarkoitus myöhemmin yrittää pyydystää merisirrejä rengastettaviksi. Neljästään uusi asema tuntui aika ahtaalta, tavarat veivät lattiatilaa niin ettei kävelyväyliä juuri jäljelle jäänyt. Muuten asema oli kuitenkin valtava parannus aiempaan, lämpöä riitti ja kaasulampun valokin oli melkoinen parannus aiempaan Aladdinin öljylamppuun verrattuna. Toki vanha lamppukin oli pöydällä jos kaasu loppuisi tai muuten sitä haluaisi käyttää. Kolhuille arkana siihen ei kuitenkaan juuri turvauduttu.

Keskiviikkona 23.11. kirjoitin: Huomenna alkaa paikkailu. Tuuli on lännessä, heikkoa. Taivas lupaa värille hyvää. Iltapäivällä kulemma sataa, täytyy siis vaihtaa varalaitteille.

Torstaina 24.11. kirjoitin tuosta säästä: Joskus nuo saatanan säätieteilijät osaavat olla niin perkeleen oikeassa huomista keliä ennustaessaan. Kaatosateeksi siis meni.

Perjantaina 25.11. kirjoitin aamusella ennen uloslähtöä: Eipä tule aamuruskoa vaan tuleepa silti kelpo retkipäivä. Varikset ovat jo tainneet karata.

Lauantaina 26.11. tyydyin valittelemaan että kirjallinen inspiraationi tukahdutettiin uuden väen vallatessa koko kämpän ja kun rakettiverkon räjähteitä piti vatvoa aseman pöydällä koko pitkän illan.

Sunnuntaiaamu meni sitten asemaa siivotessa ja aamukymmeneen mennessä jouduimme siirtymään jo satamaan odottamaan sitä, uskaltaisiko yhteysalus tulla tällä kovalla puhurilla laituriin asti.