Voi hyvää päivänpinnaa

Turkulaisten lintulehdessä on ollut päiväpinnojen keruusta juttu, ja se on poikinut saman yhdistyksen Ukuliverkkoonkin muutaman kommentin, jotka minä yhdistyksen ulkopuolisena sitten huomasin. Bongauskin on kohdaltani ohielettyä, mutta pitäähän tuota aina kommentoida.

Vaikka olen tässä jo runsaan parin vuoden ajan ehtinyt tekemään päivittäin linturetken – minimikriteereinä vähintään tunti ulkona ja vähintään kymmenen lajia nähtynä – ei päiväpinnojen bongaus ole alkanut kiinnostaa. Se olisi haasteena liian helppo, joka päivälle riittäisi runsaasti uusia pinnoja vaikka rajoittuisi vain tähän kotimaahansa. Todellinen suorituskyvyn katto nousisi jonnekin 80000-100000 pinnan tuntumaan ja kaikki tulokset tuon alle heijastaisivat vain eroja varallisuudessa, ajankäytön mahdollisuuksissa ja tietysti kirjanpidon tarkkuudessa. Jotta harrastus olisi kunnolla sitä mitä se on, ehdotankin että päivänpinnojen laskenta olisi globaalia, listataan kaikki mitä maapallolla nähdään kalenteripäivittäin. Kalliiksi voi tulla tuolla listalla ykkösenä pysyttely, mutta köyhät ne rahanpuutteesta silloinkin vain vinkuvat.

Toinen asia mikä pidättelee listaamasta ja kilpailemasta listoillaan näkyy keskustelussa. Jo alustaja latelee lukuisia omia ehtojaan laskettaville pinnoille. Pitäisi käyttää vähintään toinen samanmittainen aika havaintojensa kirjaamiseen Tiiraan tai vastaavaan havaintokantaan, ja tietysti täydellisinä päivälistoina. Minullakin on jo yli 50 vuotta noita retkilistauksia kaapillisessa vihkoja, karkeasti viitisen kappaletta täyttyy vuosittain. Pelkissä retkivihoissa on siis suuruusluokkaa 50000 sivua, lisänä kymmenkunta käsinkirjoitettua isompaa kirjaa ja lukuisia mappeja. Olen joskus noista valtaosan läpikäynyt kerätessäni havaintoja Varsinais-Suomen Linnut -kirjaan. Nyt pitäisi sitten kaikki uudestaan paukutella Tiiraan tai paremminkin bongarien ylläpitämään Pinnariin tai tietysti vielä molempiin, toista kun lukevat listaajat ja toista ns tutkijat. Ja kiitokseksi saa vain moitteita. Bongarit yrittävät mitätöidä toistensa havaintoja sen minkä ehtivät ja tutkijat yrittävät saivarrella ulos vielä loputtomiin heitä kiinnostavia detaljeja, vaikkapa nyt jotakin laskentareitin karttaa, muita näkijöitä tai tarkkaa paikkaa kun heidän pitää nyt saada mahdollisimman paljon hyviä havaintoja niille alueille mitä milloinkin halutaan esitellä korvaamattomina suojelukohteina.

Sitten haluttaisiin keskittyä ns spondepinnoihin, vaikka bongariyhteisössä on yhtä monta käsitystä spontaanista havainnosta kuin on näitä spondepinnojen kerääjiä. Se olisi loputtomien riitojen lähde.

En tykkää tuosta että kuka tahansa kuvittelee olevansa niin mahtava että voi noin vain määräillä omasta vapaasta tahdostaan linnuista iloa elämäänsä etsiville kaiken maailman kyykytystä. Tutkijoille väittäisin ettei Tiiran päiväretkilistoista voi jatkossakaan tehdä mitään johtopäätöksiä tavallisten lintujen kantojen muutoksista. Retkeily on niin kanavoitunutta ja keskittynyttä että samat linnut näkyvät listasta toiseen valtaosan jäädessä edelleen ilman yhtäkään merkintää. Hyvin harvat tuolla retkillä laskevat jokaisen näkemänsä linnun, paljon tavallisempaa on heitellä tietokantaan arvioita jotka tulevat aivan hatusta.

Bongauksen vaikutus omaan muistiinpanoaktiivisuuteeni oli hyvin selvä ja huolestuttava. Kävin tuolloin retkillä kuten ennenkin, mutta vihkoihin tallentui oikeastaan vain noita uusia pinnahavaintoja. Syykin oli selvä, miksi vaivautua kun tasan samat tirpat kirjattiin puoleentoistasataan muuhunkin vihkoon. Täydellisiä listoja olen tehnyt silloin kun olen kulkenut selviä vakioreittejä jotka minulla on ollut tarkoitus ja toteutunut tapa laskea uudestaankin, bongarivuosina tuollaista ei juuri ehtinyt tekemään. Samaa olen tehnyt lintuasema- ja saariretkillä ja Tiiraan olen noita listoja kirjannut jos joku on niitä erityisen onnistuneesti minulta pyytänyt. Kirjaamisen olen myös lopettanut kun joku on erityisen epäonnistuneesti kirjauksiani kommentoinut.

Mielestäni mikään ei nytkään minua estä retkeilemästä päivittäin lintuja katsomassa. Harrastuksen typistämisen päiväpinnojen listaamiseksi voin tehdä silloin kun olen saattohoitopotilas. Retkeilyni ykköstavoite on henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitäminen, listojen rakentelun aika on sitten kun kumpikin noista on jo pettänyt. Eräs intohimoinen päiväpinnabongari kyllä varoitteli että mitäs sitten kun huomaat ettei jollakin päivällä olekaan sitä varpusta merkattuna. Siihen totean, että kun tärkein tavoite on herätä kuolinvuoteellaan uuteen päivään, ei jonkun varpusen puuttuminen jostakin ruksilistasta enää jaksa hirveästi kuohuttaa, se kun varmasti johtuu silloin vain kirjanpitovirheestä. Siihen kuohutukseen kun voi vaikka kuolla...