17.11.2014

Lintuverkon rehupaalisota





Näin syksyisin Lintuverkon postituslista on täynnä jokavuotisia metsästyssotia. Viimeisin taisi alkaa siitä kun Parikkalan puolessa oli myönnetty poikkeuslupia lokkien ja varislintujen ampumiselle, koska niiden väitettiin rikkovan karjanrehun säilytykseen tehtyjä rehupaaleja, ns farmarin munia, joiden rivit ovat korvanneet maisemassa entisaikojen heinäladot. Yleensä olen heittänyt lukematta roskiin kaikki metsästyssodat, se vähäinenkin järki on kadonnut noista viesteistä jo vuosia sitten. Nyt kuitenkin innostuin seuraamaan, päästäänkö tässä asiassa mihinkään järkevään mielipiteiden vaihtoon. Tyypillisesti nytkin kaupunkilaiset kielsivät koko ongelman ja syyttivät maalaisia vain halusta päästä ampumaan kaikki linnut.Muutenkin tuntuu siltä että joidenkin kaupunkilaisten maailmankuvassa on vielä heinälatoja kuten pohjalaisissa maisematauluissa tai vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Heinälatoromantiikka on kuitenkin kuollut, rakastelevia pareja ei juurikaan näe paalien päällä ukkospilvien alla.





Lupia on haettu ja myönnetty lokkien, varisten ja harakoiden ampumiseen vaikka lähes ainoa paaleja puhkova lintu on naakka. Niiden satapäiset parvet pyörivät usein ainakin kymenlaaksolaisten paalirivistöjen tuntumassa, ja hyvin usein linnut nokkivat muoviin reikiä. Usein kiinnostuksen herättää paalin muovikuoresta pilkistävä yksittäinen heinänkorsi tai siementähkä, jota utelias naakka lähtee sitten nokallaan esiin kaivamaan. Reikiä ilmaantuu helposti , ja kun reikä on muoviin tullut, sisältö homehtuu nopeasti kokonaan eikä kelpaa enää rehuksi ainakaan hevosille. Edes reikien teippaaminen ei hevosrehupaalille enää auta, lehmien maha on sen verran tehokas biotehdas että siellä prosessoituu vielä hieman homeinenkin heinä.




Kymmenien, joskus yli sadankin metrin mittaisen paalijonon suojaaminen esimerkiksi päälle vedetyllä rakennusmuovilla on hyvin hankalaa, mutta joskus sitäkin näkee tehdyn. Samoin jotkut muovittavat paalit yhdeksi kymmenien metrien pituiseksi putkeksi. Toisinaan näkee paalirivin päälle ripustetun kuolleen variksen tai vastaavan köydessä heilumassa, joskus taas paalien päälle on roiskutettu tervan tai pien tapaista ainetta. Noiden torjuntamuotojen sanotaan tehoavan. Varislinnut ovat hyvin varovaisia joten yhden kumppanin kuolema saattaa pitää toiset poissa raadon läheltä, ja ainakin korpit sekä varikset ovat hyvin epäluuloisia kaikkea tuntematonta kohtaan joten oudonnäköiset pikikiehkurat saattavat saada naakatkin varovaisiksi ja vaihtamaan paikkaa.




Lokkien, varisten ja harakoiden ampuminen ei taida ongelmaan mitenkään auttaa. Jonkun naakan pamauttaminen paalirivin päälle roikkumaan voi joskus auttaa, mutta tehokkainta toistaiseksi tuntuisi olevan tuo pien roiskuttaminen paalien päälle. Se ei ole kohtuutonta edes työmäärältään.



(tämä kaveri iskee juuri silmää, katselee kuvaajaa vilkkuluomen läpi)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.