Heinäkuista retkihistoriaa

Kun nurkissani pyörii muistiinpanoja puolen vuosisadan ajalta, on tavaksi tullut välillä vilkaista, missä on aiemmin samoihin aikoihin vuotta liikkunut.

Harrastuksen alkuvuosina 1960-luvulla aika kului ensi alkuun koulujen kesäloman aikaan maalla peltotöitä tehden. Kuokittiin ja kitkettiin tietysti kodin kasvimaita ja paria muilta vuokrattua peltolaikkua, missä vanhemmat kasvattivat sokerijuurikkaita. Rahaa saadakseen piti kuitenkin pestautua naapurien peltoja harventamaan. Linnuille jäi kesäisin hyvin vähän aikaa, muistiinpanot tulivat ensi vuosien heinäkuina noiden peltotöiden lomassa nähdyistä linnuista. Kun vuosikymmenen lopulla perhe muutti kaupunkiin, Salon keskustaan, retket alkoivat suuntautua enemmän Halikonlahdelle, tietysti töiden niin salliessa. Silloinkin tuli käytyä ainakin yksi kesä vielä vanhojen naapurien juurikkaita harventamassa, vaikka rahaa saikin helpommin kaupungista lehtiä aamuisin jakamalla.

Halikonlahti säilyi heinäkuun retkeilyn ykköspaikkana koko lukio- ja jatko-opiskeluajan. Pääasiallinen kiinnostus kohdistui tuolloin alueella runsaisiin muuttokahlaajiin, joiden määriä seurailin mahdollisuuksien mukaan aina kun ehdin. Vuonna 1972 kahlaajamuuton seurantaan kehitin erityisen kaavakkeenkin, jota täyttelivät sitten muutkin lahdella retkeilleet salolaiset lintuharrastajat. Sitä ennen kesällä 1971 seurailin yömuuttoa joka toinen yö illasta aamuun. Siitä kuten kahlaajistakin tein pieniä tutkielmia Turun lintutieteellisen yhdistyksen silloiseen lehteen. Välillä tuli oltua mukana Karhumäen Jussin petorengastuskierroksilla eri puolilla Salon seudun metsiä, yhden kesän (1973) taas jouduin viettämään puoliksi Paimion parantolassa kuivattelemassa nesteen täyttämiä keuhkojani. Sieltä pääsin pois juuri 17.7. ja sen päälle lähdimmekin vain päivän miettimisen tuloksena Lähteenojan Jarin kanssa Suomea kiertämään. Hänellä oli pakettiauton takatilassa kaksi makuusijaa ja keitin, joten katto kulki mukavasti mukana koko ajan. Sitä tarvittiinkin heti ensimmäisenä iltana kun Poriin tullessa kaatosade työnsi niskaan yli 20 milliä vettä illan ja yön aikana. Pariviikkoisella kierroksellamme kiersimme Pohjanmaan rannat, Oulusta Kuusamoon ja sieltä itärajaa etelään Virolahdelle ja sieltä vihdoin rantaa pitkin taas kotiin. Sadekesä 1974 kului työssä Märyn sairaalassa ja seuraava sitten Perniön alkoholistihuoltolan päivystyksessä. Kumpanakin kesänä oli käynnissä ensimmäisen valtakunnallisen lintuatlaksen havaintojenkeruu, minulta tuli tuolloin tietoja runsaasta kahdestakymmenestä ruudusta.

70-luvun loppu kului jo työelämässä ja asuinpaikka oli pääkaupunkiseudulla. Retkikohteet löytyivät yhä tutuiksi tulleilta Salon tienoilta, paitsi vuonna 1979 jolloin olin siviilipalvelussa Rauhan sairaalassa Imatran ja Joutsenon rajamailla. 1980-luku oli rankkaa työtä ja ylityötä, perheytymistä, asuntovelan maksua. Retkeily oli pääosin vaatimatonta lähiretkeilyä pääkaupunkiseudulla. Vuoden 1980 heinäkuussa kävimme salolaisporukassa etsimässä Hiittisten saariston pesimälintuja ja telttailin yksikseen vajaan viikon Korppoon Jurmossa lähinnä kasveja kuvaillen. Vuoden 1982 heinäkuussa tein silloisen heilan kanssa viikon retken Dragsfjärdin Vänöön, samaan aikaan saaressa retkeili nyt jo kuollut Hakalan pariskunta.

Vuosikymmenen lopun heinäkuut kuluivat lintujen pesäpoikasia rengastellen, lupa oli minulla ollut vuosikymmenen alusta asti mutta laiskasti olin sitä tähän asti käyttänyt. Sama ajanviete täytti myös 1990-luvun heinäkuut, joskin tuolloin mukaan tuli myös bongaus, sekin minulle tyypillisen laiskasti. Sekä bongaus että rengastus vaikuttivat kiusallisesti muistiinpanoaktiivisuuteeni, kunnolliset retkiselostukset ja havaintolistat harvenivat ja noina vuosina muistiin jäi vain rengastusten tietoja sekä uusien pinnojen havaintomerkintöjä.

Vuosituhannen lopulla ryhdistäydyin taas, rengastusta vähensin koska en oikeastaan koskaan tuntenut sitä omaksi alakseni. Bongauskin alkoi tuntua ajanhukalta ja ryhdyin kiertelemään viikottain vakiokierroksia kotikulmieni ympäristössä Vantaalla. Noilta lenkeiltä kirjasin ylös aina kaiken, ja tein itselleni niistä myös tilastollisia vuosi- ja kvartaalikoosteita. Heinäkuut olivat yleensä ornitologisesti hiljaisia koska lomani oli noihin aikoihin tyypillisesti alkukesässä ja työpäivät päivävuoroina.

Vuosituhannen vaihteen jälkeiset vuodet olivat isojen elämänmuutosten aikaa. Työt, asuinpaikat ja perhesuhteet vaihtuivat muuhun ja oikeastaan ainoa kiintopiste aiempaan elämään oli tämä lintuharrastus. Vanhat rengastus- ja pönttömaat jäivät entiseen elämään, töiden vaihtuminen vuorotöihin toi lisää retkiaikaa, joka alkoi suuntautua teemaretkiin ja digikuvaukseen. Heinäkuun retkiaikana löysin kuitenkin uudelleen oikeastaan vasta tällä kuluvalla vuosikymmenellä kun osa-aikaeläkkeen myötä heinäkuu on ollut vapaata aikaa. Tosin retkeily on ollut eniten sieni- ja marjaretkiä. Yhden Lapin kierroksen olen tehnyt kuun alkupäivinä kolmisen vuotta sitten, samoin käynyt Kuusamossa heinäkuussa ensi kerran sitten vuoden 1973. Jurmossakin on oltu yksi runsaan viikon heinäkuinen retki pari kesää sitten, ja tästä on nyt tarkoitus lähteä sinne uudestaan.