Sitten pieni eläinsatu Kuubasta:
Mies ja vaimo asuivat onnellisina kotonaan kunnes eräänä päivänä mies sairastui vakavasti. Vaimo hoiti uutterasti miestään niin ettei muuta ehtinyt tekemään. Joka päivä hän rukoili jumalalta että jos tauti olisi kuolemaksi, kuolisipa hän miestään ennen.
Vaimo toisti samaa myös ahkerasti tuttavilleen. Hyvä ystävätär totesi vaimolle että tunnet kyllä kuoleman kun se tulee hakemaan jotakin tästä talosta, se tulee kynityn kukon hahmossa.
Vaimo jatkoi valitustaan päivästä toiseen, jumalalle ja varsinkin tuttavilleen: Kuolema. älä vie miestäni, vie mieluummin minut.
Viikon kuluttua ystävätär osti torilta kukon, kyni sen höyhenet ja jätti sen pariksi tunniksi auringonpaisteeseen lämmittelemään. Hulluksihan siinä helteessä kukko tuli, ja kun ystävätär päästi sen vapaaksi, se ryntäsi kovasti kiekuen juuri miehen ja vaimon kotiin. Vaimoparka putosi tuolilta, karkasi keittiön oven taakse piiloon ja ovenraosta osoitteli sormella makuuhuoneeseen huutaen: Älä tule tänne! Se sairas on tuollapäin!
(Graeme Gibsonin kokoamasta kirjasta The Bedside Book of Birds, An Avian Miscellany. Hitusen otin vapaudekseni värittää. Kirja on täynnä mukavia iltasatuja lintuharrastajalle. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.