Kansansatu varpusesta

 (hottisnuorisoa)

***

Ne, jotka laillani kuuntelevat joululauluja, muistavat varmasti laulun varpusesta jouluaamuna. Monet laillani saavat siihen halutessaan henkilökohtaistakin sisältöä. Minullakin oli veli joka kuoli heti syntymänsä jälkeen. Laulun tarina muistuttaa perinteistä skotlantilaista kansansatua, jonka loppu ajoittuu uudenvuoden yöhön.





Olipa kerran... pieni tyttö. Eräänä päivänä hänen äitinsä halusi tytön noutavan meijeristä kannullisen maitoa. Tyttö otti kannun ja kysyi, saako hän ottaa hyppynarunsakin mukaan.  Äiti vastasi äkäisesti ettei se käy. Tytär vannoi ettei kaataisi kannua. 'No', sanoi äiti, 'ota sitten narusi, mutta jos särjet kannun, tapan sinut'.

Niin tyttö otti narunsa mukaan, hyppeli meijerille, sai maidon kannuun, ja lähti hyppelemään takaisin kotiin. Silloin kannu kaatui ja särkyi. Tyttö etsi uutta kannua. Vastaan tuli kiltti vanha mummo joka etsi kotoaan uuden kannun ja antoi sen tytölle. No, tyttö lähti taas meijerille, sai kannunsa täyteen ja tällä kertaa toi sen kiltisti hyppelemättä täytenä kotiin.

Äiti kysyi, toiko tyttö maitoa. 'Kyllä, äiti, toin'. Äiti sanoi, 'Näytäpäs. Eihän tämä ole minun kannuni. Minun kannuni reunassa oli sininen raita, tässä on punainen.'

Niin äiti tappoi tytön ja leipoi hänestä piiraan. Isä tuli kotiin. Hän kysyi, 'Missä pikku tyttöni on'. Vaimo sanoi, 'Taitaa olla ulkona leikkimässä'. Isä sanoi että lapset pitäisi kutsua kiireesti syömään. Vaimo sanoi, 'Antaa lapsen leikkiä', ja kantoi miehen eteen pöydälle tekemänsä piiraan. Kun mies oli syönyt piiraasta hyvän palan, hän huomasi edessään pienen sormuksen.

'Hei! Tämä on tyttäreni sormus, miksi se on tänne joutunut?'

Vaimo sanoi, 'No, minä varoitin että jos hän särkisi kannuni, tappaisin hänet. Hän särki, siispä minä tapoin'.

'Katso nyt, mitä olet mennyt tekemään. Minulla olisi hyvä syy tappaa sinut. Mutta saat elää', sanoi isä.

Perheen kaksi poikaa tulivat kotiin, etsivät siskoaan, ja isä kertoi heille mitä oli tapahtunut. Ja he kaikki alkoivat itkeä ja surra tyttöä.

No, tuli joulu, ja jouluaamuna ikkunan taakse ilmestyi pikkulintu laulamaan. Pojat toivat sille pihaan leivänmuruja ja ruokaa ja pikkulintu söi. Jouluyönä tuli sitten aika saada lahjat. Savupiipusta kuului ääni, 'Veli, veli, katso ylös, mitä saat lahjaksesi'. Ja kun veli katsoi ylös, sieltä tuli säkillinen leluja ja karamelleja. Ääni kutsui toistakin veljeä, ja hänkin sai toisen samanlaisen säkin. Sitten ääni kutsui isää, ja kun isä katsoi ylös, alas tuli uusi puku ja suljettu kirjekuori. Ääni varoitti, että kuoren saisi avata vasta seuraavana päivänä kaksi tuntia auringon nousun jälkeen. Sitten ääni kutsui äitiä, ja kun äiti katsoi, mitä hän saisi, ylhäältä tuli kivi suoraan päähän ja tappoi hänet.

Seuraavana päivänä kaksi tuntia auringon nousun jälkeen isä avasi kirjeen ja luki mitä siinä sanottiin. 'Tämä on tyttäreltäsi. Taika on nyt murtunut. Koska tapoin äitini, tulen luoksenne uuden vuoden aattona'.

Niin tuli uuden vuoden aatto, ja isä sekä pojat odottivat. Tytärtä ei kuulunut. Kolme minuuttia ennen puoltayötä ikkunaan koputettiin. Kun ikkuna avattiin, sisään tuli pikkulintu joka sanoi, 'Olen kotona, isä'.

Isä sanoi, 'Miksi, olet vielä pikkulintu'. 'Tiedän', sanoi lintu, 'mutta jos otatte äitini sormuksen hänen oikean käden pikkusormestaan, muutun taas tytöksi'.

Niin isä meni paikalle mihin vaimonsa hautasi, otti kuolleelta sormuksen hänen oikean käden pikkurillistään ja samassa lintu muuttui taas tytöksi. Tyttö otti sormuksen ja sanoi, 'Ei äitini oikeasti ollut paha, piru hänet riivasi. Nyt kun sormus on poissa, äiti pääsee taivaaseen'. Ja niin tyttö otti sormuksen joka oli ollut hänen sormessaan, laittoi sen äitinsä sormuksen kanssa pikku rasiaan ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.

Sen pituinen se.

***





Kuten huomaatte, sadussa ei varsinaisesti puhuta varpusesta, joten kuviksikin käynevät pikkuvarpuset.