Himputin pimputtajat

 Miulle jäi jotakin hampaankoloon timalien kuvaamisesta viime kerralla, ne kun puikkelehtivat koko ajan pitkin heikkoa jäätä nousematta lainkaan näkyviin.

 Nyt luotin siihen että peli olisi tasaisempi, kun pikkupakkaset ovat jäitä vahvistaneet.

 Olihan niin, mutta myös niin että päälle oli satanut uutta lunta eikä se jää sitten niin kovin paksua sen alla ollutkaan.

 Sinne vain kuitenkin rämmin ruoikon läpi pystyssä olevaan kasvustoon missä sopivasti olikin parvi näitä pimputtajia.

 Lunta tulivat kengät täyteen mutta vedeltä muussa muodossa sentään säästyin.

Kuviakin timaleista tuli otettua viitisensataa, tässä muutama ruutu setin alkupäästä, ajalta jolloin kuvasin ilman jalustaa yhdellä kädellä ja toisella puhuin puhelimeen, tyttärellä sattui just olemaan asiaa samaan aikaan kun ryhdyin tähtäilemään tirppoja. Tuo uusi kolmesatainen on kuitenkin niin kevyt ja kätevä että mielestäni tuli ihan tyydyttävää jälkeä noinkin...  Edellisen kerran onnistuin kuvaamaan timaleita talvella mitenkuten onnistuneesti pari vuotta sitten tammikuussa 2016.

Lintuja vihoistani XXXVII

( siinä se Lahden töyhtökiuru joskus syksyn tai talven mittaan kuvattuna )

Kolme, neljä ja viisi vuosikymmentä sitten retkellä oltiin ilman mitään bongausmotiivia. Sellainen taas määräsi retkien sisällön noin vuosikymmen sitten. Harmittavasti se oli myös sitä aikaa jolloin muistiinpanoja ei ole jäänyt muista kuin noista bongausretkistä.

Otetaan nyt vaikka kymmenen vuotta sitten tehty retki Lahteen. Helmikuun yhdeksäntenä 2008 käväisin siellä pelkästään kuittaamassa kuukausipinnan siellä talviaan viettäneestä töyhtökiurusta. Toki sen lähellä oli myös vuorihemppo jonka kävin katsomassa, mutta muuten retki oli ajoa tihkusateessa ja kahluuta ravassa kunnes lintu näkyi. Edellisen retken olin tehnyt viikkoa aiemmin, silloin oli rallia riittänyt: ensin Kotkaan katsomaan mustakaularastasta, sitten Lauttasaareen katsomaan pikku-uikkua ja saman tien mustaleppälintua ja lopuksi vielä Kirkkonummelle bongaamaan mäntysirkkua. Viikkoa myöhemmin olin taas käväisemässä Hangossa, katsomassa pikkukajavaa. Autoilua tämä enemmän oli kuin lintujen katselua. 

 ( puukiipijä ruokinnalla talvella 2009 )

Vuotta myöhemmin helmikuun kahdeksantena 2009 olin taas bongausretkellä, tosin vanhoilla retkipaikoillani Halikonlahdella. Siellä talvehti sekä taivaanvuohi että jänkäkurppa joista jälkimmäisestä taisin saada helmikuun pinnan. Paikka oli siisti, kurpat näki lintuja häiritsemättä ja jälkiä jättämättä suoraan läheiseltä tieltä kun vain osasi katsoa. Ainoa retki josta miulla on tämän lisäksi muistiinpanoja tuolta helmikuulta on seuraavana päivänä jolloin kävin tässä lähellä silloisessa pikkumetsässä jonka tilalla on nyt paloasema sekä Helsingin seudun vesihuollon varikko. Silloin siinä oli lintujen ruokintapaikka missä kävi metsälajistoa ja näitä kulttuurilajeja. Ruokinta on edelleen paikalla - metsä kaadettiin juuri näihin aikoihin vuonna 2011 - mutta ilman isompaa puuston suojaa se on jäänyt tali- ja sinitiaisille, keltasirkuille, pikkuvarpusille ja tietysti mustarastaille. Tänä talvena mukana on tietysti myös peippoja ja järrejä. Tuolloinkin retkeilin ahkerammin, mutta muistiinpanoja ei noilta lähilenkeiltä jäänyt, vain kuvia silloin kun niitä otin. Kirjaamiskäytäntöjäni aloinkin muuttaa hiljalleen takaisin harrastukseni alkuaikoja vastaamaan seuraavan vuoden alusta.

***

( punatulkut tuolla ruokinnalla talvella 2009, silloin oli käytössäni vanha Nikonin kinofilmijärkkäriin tehty 300-millinen joka silloisessa digirungossani oli käsisäätöinen, siitä suurpiirteinen kuvanlaatu kaikissa tämän jutun otoksissa )

Lintuja vihoistani XXXVI

( pullasorsia kaupungilla oli ennen paljon nykyistä enemmän )

Helmikuun kuudes 1988 kävin Helsingin keskustassa kävelemässä. Lämmintä oli yhä, pari astetta, sumuakin oli niin että näki vain parisataa metriä, selvästi alle puoli kilometriä enimmillään. Kauppatorilla oli lokkeja ja rannan sulassa heinäsorsia, samoin Pohjoisrannassa. Sama jatkui Hakaniemen silloilla ja rannassa, sorsien määrä kasvoi, lokkien väheni. Sompasaaren suunnassa oli taas pelkkiä lokkeja ja varislintuja, Kyläsaaressa lisäksi pari tikliä, viherpeippoa ja fasaaneja. Töölönlahdella löytyi listalle räkätti ja mustarastas, Tokoinrannan sorsien joukosta lisäksi naarashaahka ja naurulokki. Sää oli ankeaa iltaan asti.

Seitsemäntenä päivänä oli sitten selkeämpää vaikka yöllä oli satanut räntää ja päätinkin lähteä nyt uudestaan yrittämään Porkkalaan autolla, uudenvuodenpäivän retki kun oli epäonnistunut täysin. Nyt pääsinkin komppaamaan kärkeen asti, sulaa oli edustan saarten välissä ja kauempana merenselkä oli avoin. Sieltä erotin seitsemäntoista kyhmyjoutsenta, 32 isokoskeloa ja kala- harmaa- sekä merilokkeja, samoja kuin eilen kaupungilla. Tuuli oli kovaa lounaasta, toistakymmentä metriä, näkyvyyttä alle kymmenen kilometriä joten ihannesää ei tämäkään ollut. Kävelyllä kärkeen ja takaisin näkyi tiaisparvia ja hippiäisiä, Vetokannaksen luona pari räkättiä lensi ohi. Sää muuttui taas räntäsateiseksi ja palasin kotiin.

Seuraava aamu oli maanantai ja lähdin töihin jo seitsemäksi. Eläinten hautausmaan ruokinnalla hääri jo aamusta kolme mustarastasta ja kymmenen fasaania. Ne näinkin sitten käytännössä joka aamu töihin mennessä.

***

( lokeista ei tykätä, siksi sorsiakaan ei enää ruokita kuin ennen )

Lintuja vihoistani XXXV

( koskikara viihtyy kunnon talvessa )

Vuonna 1988 autolla-ajokokemukseni oli puolitoistakertaistunut tammikuun lopun Jurmon retken matkoilla. Helmikuun ensimmäisenä olimme taas kotona Vantaalla ja piti käydä Petikon metsän lintulaudalla tarkistamassa että ruokaa riittäisi ja tuomassa lisää nokittavaa. Loppuun olivat linnut syöneet laudan eväät mutta varalle laitettua talipötköä kävivät tiaiset naputtelemassa edelleen innokkaasti. Mikä ettei kun pakkasta oli kuutisen astetta ja luntakin satoi. Töissä oli iltaviikko, sinne mennessä Eläinten hautausmaan lintulaudoilla edelleen mustarastas ja fasaani.

Toisen päivän aamupuolella laskin taas silloisen vakioykköseni. Kuusitoista lajia sain listalle, 261 lintua. Kara oli edelleen Vantaankoskella, lapinharakka Ylästöntien varrella, muita yhden linnun lajeja käpylintu, tikli, käpytikka ja naakka. Kärkikolmikko oli tuttu: talitiainen, varis ja varpunen 81, 62 ja 50 yksilöllä. Iltapuolella alkoi taas lumisade.

Kolmantena päivänä oli vuorossa vakiokakkonen. Lunta oli satanut reippaasti yölläkin, lämpö oli noussut vähän nollan yläpuolelle. Sumuista oli, näkyvyys alle kilometrin. Tulos reitiltä oli neljätoista lajia ja 268 lintua, mielestäni olosuhteisiin nähden tyydyttävä. Ykkösenä sielläkin oli talitiainen, kakkosena varis mutta viherpeippo kiilasi varpusen ohi kolmanneksi. Yhden linnun lajeja tuolla olivat kuusitiainen, puukiipijä ja keltasirkku. Tutut mustarastas ja fasaanit tulivat vastaan taas vakiopaikallaan töihin mennessä.

Neljäntenä päivänä kävin Helsingin keskustassa aamupäivällä, lämpö oli tuonut lokkeja kaupungin ylle, loskaantuvaa lunta oli maassa parikymmentä senttiä.Seuraavana päivänä piti taas käydä Petikossa viemässä ruokaa jo tyhjentyneelle laudalle. Keli oli edelleen pari astetta plussalla, sumuista, näköalaa vain parisataa metriä. Kävin samalla kurkistamassa läheiselle riistaruokinnalle, siellä oli odotetusti keltasirkkuja ja vihervarpusia, myös runsaasti tiaisia. Sumu vaihtui räntäsateeksi ja sekin ehti loppua ennen töihin lähtöä. Vakituiset mustarastaat ja fasaanit kuittasin edelleen vakiopaikaltaan keskuspuiston kulmalta. Työviikko oli lopuillaan ja edessä viikonloppu.

***

( lapinharakkakin viihtyy jos myyriä riittää )

Neljä vuosikymmentä sitten LXIV

Kaksi Karhua Jurmon Itäriutan kärjessä.

Länsipään saarten välit jäätyivät nopeasti kulkukelpoisiksi.

Saarilta löytyi myös muuta tutkittavaa.

Ja kameralla voi myös vähän leikkiä.

Jotakin tärkeää kuvattavaa sielläkin oli...

ja siellä...

ja siellä.

Siinä nyt ainakin...

ehkä siinäkin.

Paatissa oli ahdasta

ja yhteysalus täynnä varusmiehiä.

Neljä vuosikymmentä sitten LXIII

Olen aiemmin tainnut jo mainita että olin saaristossa myös helmikuun 1978 alussa, silloinkin Sepon kanssa, saarena sillä kertaa Jurmo. Olimme tulleet kolmantena päivänä Turusta, seurana Heikki ja Sinikka Karhu. Siihen aikaan se oli ensimmäisiä retkiäni saaristoon tuohon aikaan ja tavoitteena oli seurata toisiko talven ja jääpeitteen eteneminen vesilintuja ulkosaaristoon.

Myöhemmin on tuo teoria vanhentunut ja nykyisin tuolla ulkonakin näkee monenlajista vesilintua ja muuttoliikettäkin niin kauan kun vedet vain sulana pysyvät. Optiikka on kehittynyt ja tiukka horisontin seulonta kaukoputkin paljastaa ennennäkemättömiä parvia ihan ulapaltakin.

Tuohon aikaan keskityttiin seulomaan vain rantoja ja lähivesiä ja sellainen tarkkailu oli omiaan vahvistamaan tuota senaikaista siirtymisteoriaa. Tämäkin retki osui talven tulon kannalta kohdalleen ja olimme tyytyväisiä siihen mitä näimme vaikkei se enää ketään säväytä.

Maisemakuvia tuli tuolloin myös kuvattua, miulla oli käytössä taas salolaiselta Kuva-Järviseltä lainattu kaksisilmäinen Rollei, rullafilmikamera. Sillä kuvasin mustavalkoruutuja mutta otin myös kinokoon kalustollani pari rullaa dialle, niitä tässä esimerkkinä silloisesta sydäntalvesta ulkosaaristossa.

Metsäjänisten liikkeet näkyivät jälkinä lumessa.

Pakkasta oli viitisen astetta joten lumi pysyi hyvin maassa ja jääpeitettä kasaantui suojaisiin lahtiin.