Lintuja vihoistani XXXV

( koskikara viihtyy kunnon talvessa )

Vuonna 1988 autolla-ajokokemukseni oli puolitoistakertaistunut tammikuun lopun Jurmon retken matkoilla. Helmikuun ensimmäisenä olimme taas kotona Vantaalla ja piti käydä Petikon metsän lintulaudalla tarkistamassa että ruokaa riittäisi ja tuomassa lisää nokittavaa. Loppuun olivat linnut syöneet laudan eväät mutta varalle laitettua talipötköä kävivät tiaiset naputtelemassa edelleen innokkaasti. Mikä ettei kun pakkasta oli kuutisen astetta ja luntakin satoi. Töissä oli iltaviikko, sinne mennessä Eläinten hautausmaan lintulaudoilla edelleen mustarastas ja fasaani.

Toisen päivän aamupuolella laskin taas silloisen vakioykköseni. Kuusitoista lajia sain listalle, 261 lintua. Kara oli edelleen Vantaankoskella, lapinharakka Ylästöntien varrella, muita yhden linnun lajeja käpylintu, tikli, käpytikka ja naakka. Kärkikolmikko oli tuttu: talitiainen, varis ja varpunen 81, 62 ja 50 yksilöllä. Iltapuolella alkoi taas lumisade.

Kolmantena päivänä oli vuorossa vakiokakkonen. Lunta oli satanut reippaasti yölläkin, lämpö oli noussut vähän nollan yläpuolelle. Sumuista oli, näkyvyys alle kilometrin. Tulos reitiltä oli neljätoista lajia ja 268 lintua, mielestäni olosuhteisiin nähden tyydyttävä. Ykkösenä sielläkin oli talitiainen, kakkosena varis mutta viherpeippo kiilasi varpusen ohi kolmanneksi. Yhden linnun lajeja tuolla olivat kuusitiainen, puukiipijä ja keltasirkku. Tutut mustarastas ja fasaanit tulivat vastaan taas vakiopaikallaan töihin mennessä.

Neljäntenä päivänä kävin Helsingin keskustassa aamupäivällä, lämpö oli tuonut lokkeja kaupungin ylle, loskaantuvaa lunta oli maassa parikymmentä senttiä.Seuraavana päivänä piti taas käydä Petikossa viemässä ruokaa jo tyhjentyneelle laudalle. Keli oli edelleen pari astetta plussalla, sumuista, näköalaa vain parisataa metriä. Kävin samalla kurkistamassa läheiselle riistaruokinnalle, siellä oli odotetusti keltasirkkuja ja vihervarpusia, myös runsaasti tiaisia. Sumu vaihtui räntäsateeksi ja sekin ehti loppua ennen töihin lähtöä. Vakituiset mustarastaat ja fasaanit kuittasin edelleen vakiopaikaltaan keskuspuiston kulmalta. Työviikko oli lopuillaan ja edessä viikonloppu.

***

( lapinharakkakin viihtyy jos myyriä riittää )