Lintuja vihoistani XXXVII

( siinä se Lahden töyhtökiuru joskus syksyn tai talven mittaan kuvattuna )

Kolme, neljä ja viisi vuosikymmentä sitten retkellä oltiin ilman mitään bongausmotiivia. Sellainen taas määräsi retkien sisällön noin vuosikymmen sitten. Harmittavasti se oli myös sitä aikaa jolloin muistiinpanoja ei ole jäänyt muista kuin noista bongausretkistä.

Otetaan nyt vaikka kymmenen vuotta sitten tehty retki Lahteen. Helmikuun yhdeksäntenä 2008 käväisin siellä pelkästään kuittaamassa kuukausipinnan siellä talviaan viettäneestä töyhtökiurusta. Toki sen lähellä oli myös vuorihemppo jonka kävin katsomassa, mutta muuten retki oli ajoa tihkusateessa ja kahluuta ravassa kunnes lintu näkyi. Edellisen retken olin tehnyt viikkoa aiemmin, silloin oli rallia riittänyt: ensin Kotkaan katsomaan mustakaularastasta, sitten Lauttasaareen katsomaan pikku-uikkua ja saman tien mustaleppälintua ja lopuksi vielä Kirkkonummelle bongaamaan mäntysirkkua. Viikkoa myöhemmin olin taas käväisemässä Hangossa, katsomassa pikkukajavaa. Autoilua tämä enemmän oli kuin lintujen katselua. 

 ( puukiipijä ruokinnalla talvella 2009 )

Vuotta myöhemmin helmikuun kahdeksantena 2009 olin taas bongausretkellä, tosin vanhoilla retkipaikoillani Halikonlahdella. Siellä talvehti sekä taivaanvuohi että jänkäkurppa joista jälkimmäisestä taisin saada helmikuun pinnan. Paikka oli siisti, kurpat näki lintuja häiritsemättä ja jälkiä jättämättä suoraan läheiseltä tieltä kun vain osasi katsoa. Ainoa retki josta miulla on tämän lisäksi muistiinpanoja tuolta helmikuulta on seuraavana päivänä jolloin kävin tässä lähellä silloisessa pikkumetsässä jonka tilalla on nyt paloasema sekä Helsingin seudun vesihuollon varikko. Silloin siinä oli lintujen ruokintapaikka missä kävi metsälajistoa ja näitä kulttuurilajeja. Ruokinta on edelleen paikalla - metsä kaadettiin juuri näihin aikoihin vuonna 2011 - mutta ilman isompaa puuston suojaa se on jäänyt tali- ja sinitiaisille, keltasirkuille, pikkuvarpusille ja tietysti mustarastaille. Tänä talvena mukana on tietysti myös peippoja ja järrejä. Tuolloinkin retkeilin ahkerammin, mutta muistiinpanoja ei noilta lähilenkeiltä jäänyt, vain kuvia silloin kun niitä otin. Kirjaamiskäytäntöjäni aloinkin muuttaa hiljalleen takaisin harrastukseni alkuaikoja vastaamaan seuraavan vuoden alusta.

***

( punatulkut tuolla ruokinnalla talvella 2009, silloin oli käytössäni vanha Nikonin kinofilmijärkkäriin tehty 300-millinen joka silloisessa digirungossani oli käsisäätöinen, siitä suurpiirteinen kuvanlaatu kaikissa tämän jutun otoksissa )