Lintuja vihoistani CXXXVII

Joulukuun viides vuonna 1988 oli maanantai ja vapaapäivä ennen itsenäisyyspäivää. Yöllä oli satanut parikymmentä senttiä uutta lunta. Pakkasta oli neljä astetta joten lumi pysyi hyvin maassa. Taivas oli pilvessä eikä tuuli lounaasta liian kovaa.

Aamulla vein taas ruokaa Petikon etumetsän lintulaudalle. Lunta satoi edelleen hiljaisesti koko ajan. Laudalla oli vierailtu ahkerasti, nytkin paikalla oli hippiäinen, pari hömö- ja yksi töyhtötiainen. Samasta metsästä lähti karkuun pyy.

Iltapäivällä kävin katsomassa millaista oli Vuosaaren Kallvikinnniemellä. Meri oli jäässä, sulaa noin kilometrin päässä niemen kärjestä, siellä kierteli kymmenkunta isoa lokkia, joista muutaman harmaalokin määritin. Itse niemellä oli metsässä pari hömötiaista, talitiaisia ja ruoikon reunassa muutama sinitintti. Ero vaikkapa tämänhetkiseen tilanteeseen samassa paikassa oli huima, nyt lunta tai jäätä ei näy missään.

Itsenäisyyspäivänä lähdin etsimään avovettä Porkkalan kärjestä. Sulaa oli vain kärjen ympäristössä ja siitä etelään. Pakkasta oli edelleen kolme astetta, taivas pilvessä, tuuli eteläkaakossa ja ajoittain satoi taas lunta. Illalla sitä tuli vielä lisää.

Kärjen sulassa lähiluotojen tuntumassa ui naaraspukuinen allihaahka, lähempänä kärkeä lapasotka ja kaksi todennäköistä edempänä etelässä. Haahkoja ui lähivesillä kolmetoista, alleja pari- kolmekymmentä, muutama isokoskelo ja kaksi joutsenta, ilmeisiä kyhmyjoutsenia. Yksi kalalokki muutti ohi kaakkoon eli vastatuuleen. Polun varressa kärkeen mennessä oli tiaisia, hippiäisiä, pari käpylintua ja urpiaista. Lumessa sai kunnolla jo kahlata, avomailla sitä riitti lähes kolmekymmentä senttiä.

***

( siinä allihaahka vai olisiko peräti kaksi )

Talvea odotellessa

( tämäkin sorsa odottaa ruokaa tässä muutaman sadan metrin päässä Rekolanojassa )




On tässä ehditty kävelemään kotikulmillakin, ei aina Vuosaaressa. Marraskuun 29.päivä oli käytävä Tikkurilassa joten kävelin sinne kotoa ruokintojen kautta ja palasin takaisin Koivuhaan, Simonkylän ja Rekolanojan kautta. Silloin oli nollakeli, tai maa kuurassa, pilvistä ja tuuli kovaa lounaasta.



Lintuja oli kohtalaisen paljon mutta lajimäärä jäi seitsemääntoista. Jokapaikan peruslajia talitiaista löytyi 60 lintua, niitä enemmän pikkuvarpusia, 83, ja heinäsorsia 86, nämä tuttuun tapaan Rekolanojassa. Variksia tuli retkilistaan 57 ja naakkoja peräti 283, näistä valtaosa löytyi aivan retken lopussa Koivukylän keskustaan keräytyneenä, suurparvi kierteli hämärissä yöpymään valmistautumassa. Kaikkiaan lintuja kävelyllä huomasin 701.



Nyt tiistaina joulukuun neljäntenä tein kävelyn perinteisempää reittiä, alku tosin sama Koivukylästä ruokintojen kautta Hiekkaharjuun. Sieltä käännyin sitten takaisin Rekolanojanvartta, sieltä Koivukylän etelälaitaa Ilolaan ja metsäosuutta Kulomäen täyttiksen vierestä Asolaan ja sieltä taas Rekolanojan vartta takaisin kotikulmille. Kun lähdin matkaan tuntia aikaisemmin, ehdin perillekin jo auringonlaskun aikoihin. Keli kuitenkin oli koko ajan sateinen, sumuinen tai tihkuinen, näkyvyyttä kilometrin kahta puolta. Tosin lämpö nousi neljään asteeseen joten pimeältä syksyltä tämä enemmän näytti.



Linnut keskittyivät edelleen taajamiin ja ruokintapaikoille, metsäosuus oli aika tyhjä. Oikeastaan koko matkan oli jännitystä seurata saavuttaako talitiainen tutun ykköstilansa runsaimpana. Pikkuvarpusia nimittäin oli alkumatkalla ruokinnoilla ja niiden lähellä kuusiaidoissa, risukasoissa ja istutuksissa toistasataa. Talitiaisia tuli kuitenkin tasaisesti pitkin matkaa niin että lopulta ne saavuttivat ykköstilansa 124 linnulla. Pikkuvarpunen joutui lopulta jakamaan kakkostilansakin naakkojen kanssa 114 linnulla, naakat kertyivät taas Koivukylän keskustaan odottamaan yötä. Heinäsorsat jäivät neljänsiksi sadalla yksilöllä, kahta vaille kaikki Koivukylän keskustassa. Kaikkiaan kävelyllä oli lajeja kuusitoista ja lintuja 628.



Kaikki vähänkin harvemmin näkyvät linnut tuntuvat jo hävinneen, tiistain kierroksen 'erikoisin' oli ruokinnan liepeillä ollut peippo. Torstaikierroksen ainut poikkeavampi oli tilhi, ne ovat hävinneet maisemista marjojen puuttuessa.



***

( lähes kaikki närhet löytyvät pallokentän laidan ruokintojen liepeiltä )

Lintuja vihoistani CXXXVI

( varpushaukkoja tuntui löytyvän )

Talvi tuntui jatkuvan vuoden 1988 joulukuun kolmantena. Kahdeksan pakkasastetta, pilvetön taivas ja heikko länsituuli antoivat hyvän mahdollisuuden ulkoilla. Vakiokierrokset olivat olleet vaisuja, nyt käytiin viemässä lisää ruokaa Petikon jo tyhjäksi syödylle laudalle. Fasaani oli Vehkalammilla, vakiolinnustoa kotipihan ympäristössä. Lintulaudan lähellä partioi sitten hippiäisiä, hömötiaisia, kuusitiaisia ja töyhtötiainen tavallisempien tallarien lisäksi.

Edempänä metsässä oli hiljaisempaa, samoja tiaisia toki jokunen. Martinlaksoon palatessa voimalan yli lensi varpushaukka. Laajavuoressa varoitteli mustarastas, koko päivän kävelyn lajimäärä jäi neljääntoista.

Neljänneksi päiväksi olimme sopineet Sepon kanssa Salon seudun lintupaikkojen kiertämisestä. Tankkasin aamulla auton ja ehdinkin kymmeneksi Pahkavuoreen mistä Seppo nousi kyytiin. Siinä samalla noteerattiin ensimmäiset lajit, mukana pihan pikkuvarpuset ja fasaani. Ensialkuun kävimme Veitakkalassa vanhan kirkon maisemissa, miksi, sitä en enää muista mutta varpushaukan tuolla huomasimme. Ehkä saatoimme etsiä peltopyitä. TLY:llä oli ollut juuri talvirallinsa ja Sepolla tuoreet tiedot mistä lintuja voisi löytyä.

Keskustaan palasimme pian, puistoissa oli runsaasti lintuja ruokintojen luona, ja taas varpushaukka. Tosi lintupaikoille tässä oli kuitenkin kiire, meren äärelle ja suuntasimme ensiksi Särkisalon Nixoriin. Korppeja näkyi matkalla ja perillä, salmessa isokoskeloita ja nuori mustalintu. Meri- ja harmaalokit kiertelivät yllä, käpytikka koputteli lähipuussa ja harmaapäätikka kauempana. Petoja ei näkynyt.

( tuuli oli vienyt kyhmyjoutsenet piiloon )

Strömman kautta ajoimme Kemiöön, merellä pari heinäsorsaa ja lisää isokoskeloita. Matkalla Taalintehtaalle ansaitsi maininnan vain yksi käpytikka. Taalintehtaalla ei ollut lintuja, Kasnäsissa sitten paremmin, lokkeja riitti, joukossa yksi naurulokkikin ja peräti nuori isolokki. Isokoskeloita oli viitisenkymmentä, pari haahkaakin. Lövössä tien varressa huomasimme pari pyytä ja palokärjen.

Päivä oli tuulinen, aamu tosin aurinkoinen mutta iltapuolella tuuli yltyi kovaksi ja taivas pilvistyi lopulta lumipyryksi asti. Sitä jatkui yöhön. Palasimme Saloon jo pimeässä ennen iltaviittä. Kävin vielä vanhempien luona kyläilemässä ennen paluuta Vantaalle. Kaikkiaan näimme päivän mittaan kolmekymmentä lajia vaikka huono tuurikin vähän vaivasi.

***

( talviridari)

Pimeiden päivien kuvia

( lapasotkat nukkumassa, kännykkäkuva )



Olen tässä viime päivät suunnannut retkeni Vuosaareen. Houkuttimena on ollut tuo paikallinen nuori kyhmyhaahka josta olen mielinyt kuvia yrittää, samoin siellä olevista paikallisista kolmesta lapasotkasta. Nämä loppuvuoden päivät ovat tunnetusti erittäin hankalia valokuvausharrastukselle, on pimeää eivätkä nuo mallitkaan ole kovin helposti lähestyttäviä.

( siinä se kyhmyhaahka, otsa on vähän koholla eli ehkä sitten koiraan alku )



Aurinko näyttäytyi parina päivänä joista toisena sentään sattui kamera mukana olemaan. Toisella kertaa jouduin tyytymään kaukoputken läpi puhelimella otettuihin yrityksiin ja kaikki jäivät kuitenkin vakaasti tuntokuvatasoisiksi, nekin toki tyhjää parempia. Marraskuun viimeisenä päivänä haittasi kova tuuli ja jouduin ottamaan yritykseni kaukoputken läpi. Kyhmyhaahka oli liian hankala vaikka toviksi aika lähelle tulikin. Lapasotkat olivat niemen suojapuolella ja niistä sain tuolla setillä jokusen kuvan, harmiksi vain porukka nukkui koko ajan.

( lapasotkat pesupuuhissa, kameralla kaukaa )



Lauantaina oli paikalla kovasti kuukausipinnabongareita ja kohdelintu melkoisen rauhaton. Tuuli oli edelleen kovaa mutta nyt kyhmäri oli siirtynyt kärjen itäpuolelle, mistä sitä oli helpompi yrittää kuvata kun kuvaajaan tuuli ei niin pahasti osunut, lintuun kyllä. Kamerakin oli mukana kun aurinkoista oli. Matkaa vain oli paljon enkä jaksanut sitä koko päivää kytätä, tärkein päivittäistavoite kun on edelleen tuo 15000 askeleen kävely. Tätä lintua on epäilty nuoreksi koiraaksi ja ainoa ero jonka mie tuossa huomaan takavuosien naaraisiin verrattuna on hiljalleen pullistuva otsa, siihen on varmaan tulossa lajille tyypillinen kyhmy. Vähän edempänä oli lapasotkaryhmä, kaukana nekin olivat mutta jonkinlaisia tuntokuvia niistäkin taas tuli kun olivat vaihteeksi hereillä, puhdistautumassa.

( kyhmäri ja telkkä ruokailevien joutsenten kanssa )



Sunnuntainakin kävin paikalla, tosin ilman kameraa. Päivä oli pilvinen joten epäilin valon puutetta. Kyhmyhaahka oli palannut alkuperäiselle paikalleen missä se sukelteli joutsenten ja hanhien joukossa. Yritin kuvia siitä kaukoputken läpi kännykällä, mutta niiden laatu jäi heikoksi. Lapasotkatkin olivat yhä paikalla, osana runsaan kolmenkymmenen tukkasotkan parvea ja kaukana. Kuvia niistä en tällä kertaa yrittänyt. Olkion Jouko mainitsi nähdessään että vieressä Aurinkolahdella olisi taas siinä syksyllä pitkään viihtynyt turturikyyhky. Siellä kävin palatessani. Ilman paineita olin kun muistelin että joskus olisi tuo tullut jo joulukuussa nähtyä mutta kotona sitten selvisi että kuukausipinna se oli.

( sotkat poseeraavat )



Tänään maanantaina käväisin taas tienoolla. Aurinkolahden kyyhky oli piilossa, se oli löytänyt hyvän lepopaikan havupuuistutuksista ja odotti kai rauhallista hetkeä tankkauskävelylleen. Kallvikissa joutsenet, hanhet ja sotkat olivat eilisestä vähentyneet tai kokonaan hävinneet. Kyhmyhaahka oli kuitenkin yhä paikalla, kaukana vain. Kameraakaan ei mukana ollut kun alkuviikon päivät ovat ennusteen mukaan aika pimeitä ja sateisia.



***

( kännykällä kuvaten kyhmyhaahka jäi näin epämääräiseksi, joutsenet esittelevät paljon komeampia kyhmyjä )

Lintuja vihoistani CXXXV

( perusvarpusen talvi-ilme )

Joulukuu 1988 alkoi neljäntoista asteen pakkasessa ja hienoisessa koillistuulessa, aurinkoisena kuitenkin. Avausretkenä oli Martinlaakson vakiokakkonen eli läntinen kierros. Siihen meni vajaa kaksi keskipäivän tuntia.

Pulut, tali- ja sinitiaiset aloittivat, Raappavuoren laidasta mukaan tulivat puukiipijä, kuusi- ja hömötiaiset, hippiäiset ja harakka. Vesitorninmäen laidasta löytyi parvi fasaaneja, varpuset, viherpeippo ja punatulkku. Louhelasta mukaan löysin variksen ja keltasirkun, Viherpuistosta urpiaisen. Ostarin kulmilla varpuset lisäsivät lukujaan eniten, samoin asemalla, Raiviosuonmäellä ja loppuosuudella kirivät eniten pulut.

Voittajaa ei kuitenkaan kumpikaan uhannut, talitiaisia oli 62. Varpuset paransivat sentään kakkosiksi 44 yksilöön ja pulutkin kolmansiksi 33 linnulla. Kaikkiaan lajeja oli siis viisitoista, niistä puukiipijä ja keltasirkku jäivät yhden linnun varaan. Yksilöitä reitillä oli 218, ”laihanlaisesti” kuten vihosta voin lukea.

Toisena päivänä pakkanen oli laskenut kahdeksaan asteeseen, tuuli kääntynyt länteen ja sen mukana alkoi tulla ohutta yläpilveä. Päivän valoisimmat pari tuntia menivät nyt vakioykköstä laskien, vaihteeksi vastapäivään.

Alkuosuus ja Kivimäen kierros tarjosivat alle taajaman vakiolajeja ja yhden punatulkun. Perkiössä lukujaan lisäsivät noista varpuset ja talitiaiset. Ylästöntieltä olivat linnut hävinneet paria varista ja perustinttiä lukuun ottamatta. Voutilassa varpusten joukosta keksin yhden pikkuvarpusen. Kuninkaantietä kulkien löysin listalle urpiaisia ja fasaanin. Vantaankoskessa ui odotettu koskikara. Matka paloaseman ohi ja Martinkyläntie olivat aika köyhiä, talitiainen oli ainoa hieman lukuisampi. Talitiainen vei myös loppuosuuden, tosin varpusia oli myös lopussa pikkuporukka.

Lajimäärä jäi kolmeentoista, ykkönen oli totutusti talitiainen, 94 linnulla. Varpunen nousi kakkoseksi keräten 67 yksilöä. Loput jäivät kauas taakse, kolmantena varis 26 linnulla. Yksilöitä reitiltä kokosin 257. Vaatimattomat laskennat tuntuivat yhä jatkuvan.

***

Lintuja vihoistani CXXXIV

( hippiäisiä oli taas vaikka laji kuoli lähes kokonaan Suomesta edeltäneenä kovana talvena )

Kolme vuosikymmentä sitten marraskuun viime päivät sujuivat paitsi töissä, myös lähiretkillä Länsi-Vantaalla. Marraskuun 29. päivä oli pakkaspäivä, kuusi astetta, tuuli oli reippaan jäätävää koillisesta, pilvipeite oli paksu ja sen alla tuiskusi lunta.

Pari tuntia silti ulkoilimme, mie ja koiramme Miska. Käyntimme suuntautui Petikon etumetsän lintulaudalle joka olikin syöty tyhjäksi. Sinne lisäsimme ruokaa. Lintuja oli Martinlaaksossa tuttuja kaupunkivakion lajeja, Vehkalammin takaa tuli sitten vastaan punatulkku, keltasirkku, fasaanikin ja lintulaudan metsässä pari hippiäistä.

Kierroksemme jatkui Hermaskärinkallion takaa Petikonmäen ympäri ja teollisuusalueen poikki Varistoon mistä kävelimme melko lailla suorinta tietä takaisin. Metsästä löytyi päivälle uutena vain hömötintti, asutusalueelta paikkasimme vain kaupungin peruslajiston puutteita kuten viherpeippo ja varpunen.

Sää ei ollut palatessamme yhtään kivempi, tuuli oli vain yltynyt. Päivän lajimäärä jäi kahteentoista ja yksilöitäkin tuli listalle vain 84. Talitiaisia oli 26, variksia 22, muut jäivät kauas taakse.

Marraskuun viimeisenä oli kai ajatus lähteä Martinlaakson itäiselle vakiolenkille, mutta eilisen ”hirmumyrskyn” - sellaista hypetettiin mediassa – jälkeen oli tilalle tullut pakkanen, kuusitoista astetta, tuulikin oli yhä koillisessa ja tuntuvaa.

Retkemme jäikin runsaasen tuntiin, kun Miskan tassut keräsivät itseensä jääpaakkuja joiden jatkuva irroittelu alkoi haitata oleellisesti etenemistämme. Kierros typistyi Sanomalan, Kivimäen ja Laajavuoren kierrokseksi.

Lintulajeja tuli vastaan kymmenen, sen verran niitä on vihkoon merkitty. Talitiaisia ja varpusia oli kolmisenkymmentä, variksia parikymmentä. Palokärki oli varmaan se paras havainto, mustarastaita oli kaksi Kivimäessä, hippiäisiä kolme Martinkyläntien varressa.

Töihin lähtiessä iltapäivällä pakkasta oli yhä yksitoista astetta, tuulista oli ja selkeää. Maunulassa Eläinten hautausmaan ruokintapaikalla huomasin yhden mustarastaskoiraan.

***