Lintulahdet kunnostettiin taas

Syksy on tullut ja niiden myötä taas pääkaupunkiseudun lintulahtien kunnostuksen aika.

Tässä eräänä iltana Lammassaaren lintutornissa seistessäni huomasin miten linnut alkoivat muuttua rauhattomiksi.

Jalohaikarakin lensi vaihteeksi kuvauskojun lähelle, laskeutui tosin naapurilampeen, suojaan kuvaajilta.

Hanhet uivat joukolla selälle ja harmaahaikara katseli mitä tuleman piti.

Työkoneita sieltä tuli, möyrimään lietteen avarammaksi ja leikkaamaan ruoikosta ison alueen avoimeksi.

Pari päivää myöhemmin samanlainen joukkue oli mylläämässä myös Laajalahden Maarin niittyä. Kurkiparven piilo niitettiin ja linnut joutuivat lähtemään evakkoon. Ehkä juuri tuo pari tuli sitten Vanhankaupunginlahdelle kuvauskojun lähelle.

Neljä vuosikymmentä sitten XXXIV

(Varesjoella vesi oli puhdasta, osa tuli suoraan kanjonin lähteistä )


Kesällä 1977 kuvausprojektini olivat edelleen hyvin kasvipainotteisia, ja välillä kävin myös salonseutulaisilla luontokohteilla kuvaamassa tulevan Kiskonjokinäyttelyn pohjamateriaalia.

( suurilla järvenselillä kuului kuikan huuto )

( kosket oli aikoinaan rakennettu, nyt taas palaamassa ennalleen )

( rannat olivat kallioisia ja saaret pieniä )

( metsä peitti usein suorat näkymät vesille )

( joskus oli lähes läpitunkemattoman rehevää )

Oma Suomi100-projekti

Lintuharrastajilla ja muillakin on kuluvana vuonna käynnissä useita erilaisia projekteja joilla on tarkoitus viettää maamme satavuotisjuhlaa hieman pidemmän kaavan mukaan.

Jotkut laskevat pihapinnojaan tarkoituksena saada tuo sata vuodessa kokoon, aloittelijat taas ylipäänsä nähdä sata lajia kuluvana vuonna.

Äärimmäisen epävirallisesti olen harrastanut kuluvan kesän omaakin Suomi100-projektia, tarkoituksena kuvata päivitetyllä kamerallani ainakin 100 lintulajia Suomessa.

Tähän mennessä olen kuluvana vuonna kuvannut yli 11000 ruutua, niistä tietysti valtaosa lintuja ja uudella kamerallanikin laskuri kulkee jo lähellä yhdeksää tuhatta. Kuvia olen tässä käsitellyt aina kun aikaa on tuntunut jäävän, lähinnä iltaisin ja vähän yölläkin.

Laskin että muokkaamistani kuvista löytyy jo 123 lajia. Niistä osa on kuitenkin otettu jo talvella tai keväällä, joten tavoitteeni varmistamiseksi tässä edelleen kuvaan kaikkea mikä vastaan tulee. En nimittäin tykkää saada tuota satasta kokoon ihan pelkillä tuntokuvilla vaan että jotakin muutakin saisi kuvasta ilmetä kuin linnun laji.

Tietysti kuvia on oltava ainakin kansallislinnusta ja mielellään niiden maakuntienkin tunnuslinnuista joilla olen kuvannut, Uusimaa ja Varsinais-Suomi merkittävimpinä. Muitakin Suomelle ominaisia saisi olla mukana.

Tähän settiin laitoin muutaman ruudun laulujoutsenesta, mustarastaasta, naakasta ja kurjesta...

Lintumuisteluita LXXIX

( siinä kehrääjä Strömman tiellä 4.8.1975 )

Vuonna1975 elokuun kolmantena olin ollut kaksi vuoroa töissä, yön sekä illan. Lintuhavainnot olin tehnyt vain huoltolan pihapiiristä. Käpytikka oli taas vaelluksella, liro oli muuttanut yli, keltavästäräkkejä oli mennyt seitsemän iltasella etelään, kolme käpylintua oli muuttanut yli. Syksy oli siis tullut vaikka lämpö oli edelleen iltapäivällä yli 25 asteen hellerajan.

Elokuun neljäntenä oli sitten vapaata sen verran että ehdin käydä taas kauppakävelyllä Strömmassa. Liikennekuoleman uhreja oli tiellä taas runsaasti. Vanha kehrääjänaaras oli kuollut juuti huoltolan risteyksen tuntumaan, rotta vähän kauemmas peltoaukean keskelle, pensaskerttu kanavan tuntumaan. Pensastaskuja löytyi yliajettuina kaksi aikuista, olisivatkohan jo muutolle lähteneitä. Viherpeippo oli sen sijaan tämän kesän poikasia, kokemattomuuttaan autoon törmännyt.

Helle oli eilistä tehokkaampaa, tuuli virisi vasta iltapuolella. Strömmassa vanhan kanavan vieressä ruoikossa touhusi rytikerttusen lentopoikue. Käpytikka oli taas liikkeessä kai jonnekin itään. Hernekerttupoikuekin löytyi Strömmasta ja toinen rytikerttunen lauloi vielä uuden kanavan tuntumassa. Kaksi käpylintua lensi yli pohjoiseen.

Fasaanikukko tepasteli kanavan vieressä, huoltolan tienvarressa oli vuorostaan pyypoikue. Tikliperhe viihtyi tapansa mukaan huoltolan pihassa. Kauppakäynnin jälkeen ehdin tehdä vielä pienen kävelykierroksen Pirttimäen tienoille ennen kuin iltavuoro huoltolassa taas alkaisi. Pyypoikue oli myös Viikinkivuoren laidassa. Kanahaukka nousi lentoon suuren siirtolohkareen huipulta Pirttimäen laidasta, ehkä se oli siellä saalista syömässä, jotakin se näkyi mukanaan kantavan. Mahdollisesti sama vilahti varttia myöhemmin myös mäen etelälaidalla, närhien ärhäkkä varoittelu paljasti.

Iltavuoron lomassa huoltolassa huomasin vielä kahdesti ylilentävän käpylintuporukan ja hämärän jo tultua muutti lahtea pitkin etelään rantasipi. Silkkiuikkuja näkyi ulompana jo parikymmentä, poikaset olivat kasvaneet täysikokoisiksi. Ilmeinen varpushaukka yritti saada jonkun pikkulinnun yöpalakseen huoltolan pihalta. Tervapääskyt kiljuivat poikueparvina huoltolan yllä yöhön asti.

***

( siinäkin kanahaukka saalis mukanaan )

Viisi vuosikymmentä sitten XXII

Vuonna 1967 30.7. palattiin taas helteiseen aikaan, tuuli oli leutoa ja pilvisyys vähäistä. Keskipäivän kierros Salon Halikonlahdella oli hiljainen. Merilokki oli vastassa jo Vuohensaarentien kaatopaikalla, lahdella oli sitten kaksi selkälokkia. Tuulihaukka yritti karistaa kannoiltaan ärsyttävää varista joen yllä ja vähän edempänä lensi taas vastaan ruskosuohaukka, tällä kertaa naaras, sillä kiusanaan lokkeja.

Rytikerttunen lauloi altailla ja ruokokerttunen katkonaisemmin jokisuulla. Taveja oli kerääntynyt altaiden liettelle kun taas kahlaajien määrä oli vähentynyt. Yksi lapinsirri, pari musta- ja valkovikloa sekä taivaanvuohta olen altailta muistiin kirjannut. Viitisen kuovia kierteli alueella. Kaikkiaan olen laskenut nähneeni retkellä 53 lajia.

Heinäkuun viimeinen päivä oli myös helteinen, retken lahdelle tein juuri kuumimpaan aikaan iltapäivän alussa. Ruskosuohaukkanaaras oli taas saalista etsimässä, nyt altaiden yllä. Tavit kyntivät lietettä, kolmisenkymmentä tukkasotkaa väisteli kiertelevää haukkaa altaalta toiselle. Altaiden lietteillä oli eilistä enemmän taivaanvuohia, nyt tusina, suosirrejä, parikymmentä, ja lapinsirrejä, kuusi. Tylli oli tullut pikkukahlaajien joukkoon ja myös viklojen määrä oli kasvanut edellispäivästä, mustavikloja ainakin viisi, valkovikloja viitisentoista. Lajimäärä oli pudonnut viiteenkymmeneen.

Vuoden 1967 elokuu alkoi helteisenä. Tein taas iltapäiväkierroksen Halikonlahdelle. Rytikerttunen jatkoi altailla lauluaan, vesilinnuista olen muistiin merkinnyt tutut tavit, saman verran lapasorsia, kaksi silkkiuikkua ja kolme nokikanaa altailta. Pajusirkku kutsuili ruoikossa ja tienvarressa oli hemppopari.

Kahlaajia laskin edelleen altaiden lietteiltä. Taivaanvuohia oli nyt paikalla kuusi, suosirrejä toistakymmentä, lapinsirrejä yksi. Mustavikloja näin vain yhden mutta ääntä kuulin useammankin yksilön edestä. Valkoviklojen havainnot jäivät vain ääniin joita kuului joen takaa Viurilanlahden puolelta. Liro oli runsain kahlaaja, niitä pyöri jo altailla noin sataviisikymmentä neljänä parvena. Kuoveista oli jäljellä vain yksi, ja altaiden lietteillä oli nyt pikkutylli. Naurulokkeja oli vielä jonkin verran. Altaiden penkalta löysin yhden lievästi vahingoittuneen nuoren. Otin sen kiinni ja huomasin sen rengastetuksi. Renkaan luettuani päästin linnun takaisin altaaseen uimaan. Päivän lajimäärä jäi viiteenkymmeneen.

***

Jalohaikaroiden elämästä

Nyt kun näitä valkeita haikaroita näkee täällä ryhmänäkin, on tullut vastaan myös niiden käytöstä toisiaan kohtaan.

Äänenkin olen nyt pariin kertaan kuullut, se on haikaramainen korahdus, mutta hyvin erikoinen, lähes mekaaniselta kuulostava, en uskonut sitä ensin linnun ääneksi ollenkaan. Kummallakin kerralla se kuului kun lintu lähti ruoikon kätköistä lentoon kohti muita lajikumppaneita. Kuuluva se oli vaikkei mikään karjaisu harmaahaikaran tapaan, ennemminkin laveasti ratiseva.

Kerran tämä kutsuen lentoon lähtenyt lintu saapui parin lajikumppanin luo kaula suoraan eteen ojennettuna, ja laskeutui parinkymmenen metrin päähän.

Toinen paikalla olleista haikaroista tuli sitä kohti myös kaula yläviistoon kohotettuna, kääntyi sitten takaisin ja palasi kaverinsa luo samoin kaula yläviistossa.

Eleessä oli kai uhkausta, koska kaverikin säikähti ja lähti hiippailemaan sivummalle, samalla tuo toinen sitten laski itsensä normaaliasentoon ja tuon teiniparin elämä jatkui entisellään, uusi tulija jäi itsekseen olemaan. Tuota samaa marssia nokka yläviistoon on näköjään havaittu myös lajikumppaneilla Hong Kongissa, epäiltiin heteroseksuaaliseksi ja myös uhkailuksi. Todella kulkee 'nokka pystyssä' kuten ihmisetkin joskus vastaavissa tilanteissa....

Toisella kertaa haikara tuli kauempaa toisen luo korrenpätkä nokassaan, mutta toinen ei tykännyt jäädä seuraksi vaan väistyi kauemmas.

( eiks kellään oo hauskaa mun kanssa... )