1.8.2017

Jalohaikaroiden elämästä





Nyt kun näitä valkeita haikaroita näkee täällä ryhmänäkin, on tullut vastaan myös niiden käytöstä toisiaan kohtaan.



Äänenkin olen nyt pariin kertaan kuullut, se on haikaramainen korahdus, mutta hyvin erikoinen, lähes mekaaniselta kuulostava, en uskonut sitä ensin linnun ääneksi ollenkaan. Kummallakin kerralla se kuului kun lintu lähti ruoikon kätköistä lentoon kohti muita lajikumppaneita. Kuuluva se oli vaikkei mikään karjaisu harmaahaikaran tapaan, ennemminkin laveasti ratiseva.




Kerran tämä kutsuen lentoon lähtenyt lintu saapui parin lajikumppanin luo kaula suoraan eteen ojennettuna, ja laskeutui parinkymmenen metrin päähän.






Toinen paikalla olleista haikaroista tuli sitä kohti myös kaula yläviistoon kohotettuna, kääntyi sitten takaisin ja palasi kaverinsa luo samoin kaula yläviistossa.





Eleessä oli kai uhkausta, koska kaverikin säikähti ja lähti hiippailemaan sivummalle, samalla tuo toinen sitten laski itsensä normaaliasentoon ja tuon teiniparin elämä jatkui entisellään, uusi tulija jäi itsekseen olemaan. Tuota samaa marssia nokka yläviistoon on näköjään havaittu myös lajikumppaneilla Hong Kongissa, epäiltiin heteroseksuaaliseksi ja myös uhkailuksi. Todella kulkee 'nokka pystyssä' kuten ihmisetkin joskus vastaavissa tilanteissa....




Toisella kertaa haikara tuli kauempaa toisen luo korrenpätkä nokassaan, mutta toinen ei tykännyt jäädä seuraksi vaan väistyi kauemmas.



( eiks kellään oo hauskaa mun kanssa... )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.