3.8.2017

Viisi vuosikymmentä sitten XXII








Vuonna 1967 30.7. palattiin taas helteiseen aikaan, tuuli oli leutoa ja pilvisyys vähäistä. Keskipäivän kierros Salon Halikonlahdella oli hiljainen. Merilokki oli vastassa jo Vuohensaarentien kaatopaikalla, lahdella oli sitten kaksi selkälokkia. Tuulihaukka yritti karistaa kannoiltaan ärsyttävää varista joen yllä ja vähän edempänä lensi taas vastaan ruskosuohaukka, tällä kertaa naaras, sillä kiusanaan lokkeja.

Rytikerttunen lauloi altailla ja ruokokerttunen katkonaisemmin jokisuulla. Taveja oli kerääntynyt altaiden liettelle kun taas kahlaajien määrä oli vähentynyt. Yksi lapinsirri, pari musta- ja valkovikloa sekä taivaanvuohta olen altailta muistiin kirjannut. Viitisen kuovia kierteli alueella. Kaikkiaan olen laskenut nähneeni retkellä 53 lajia.

Heinäkuun viimeinen päivä oli myös helteinen, retken lahdelle tein juuri kuumimpaan aikaan iltapäivän alussa. Ruskosuohaukkanaaras oli taas saalista etsimässä, nyt altaiden yllä. Tavit kyntivät lietettä, kolmisenkymmentä tukkasotkaa väisteli kiertelevää haukkaa altaalta toiselle. Altaiden lietteillä oli eilistä enemmän taivaanvuohia, nyt tusina, suosirrejä, parikymmentä, ja lapinsirrejä, kuusi. Tylli oli tullut pikkukahlaajien joukkoon ja myös viklojen määrä oli kasvanut edellispäivästä, mustavikloja ainakin viisi, valkovikloja viitisentoista. Lajimäärä oli pudonnut viiteenkymmeneen.

Vuoden 1967 elokuu alkoi helteisenä. Tein taas iltapäiväkierroksen Halikonlahdelle. Rytikerttunen jatkoi altailla lauluaan, vesilinnuista olen muistiin merkinnyt tutut tavit, saman verran lapasorsia, kaksi silkkiuikkua ja kolme nokikanaa altailta. Pajusirkku kutsuili ruoikossa ja tienvarressa oli hemppopari.





Kahlaajia laskin edelleen altaiden lietteiltä. Taivaanvuohia oli nyt paikalla kuusi, suosirrejä toistakymmentä, lapinsirrejä yksi. Mustavikloja näin vain yhden mutta ääntä kuulin useammankin yksilön edestä. Valkoviklojen havainnot jäivät vain ääniin joita kuului joen takaa Viurilanlahden puolelta. Liro oli runsain kahlaaja, niitä pyöri jo altailla noin sataviisikymmentä neljänä parvena. Kuoveista oli jäljellä vain yksi, ja altaiden lietteillä oli nyt pikkutylli. Naurulokkeja oli vielä jonkin verran. Altaiden penkalta löysin yhden lievästi vahingoittuneen nuoren. Otin sen kiinni ja huomasin sen rengastetuksi. Renkaan luettuani päästin linnun takaisin altaaseen uimaan. Päivän lajimäärä jäi viiteenkymmeneen.

***




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.