Lintumuisteluita LX

( mukuru keväältä 1971 )


Vuonna 1971 kirjoitin keväällä tarkempia muistiinpanoja Halikonlahden retkiltäni vain kahlaajista ja vähän sama tapa miulla jatkui läpi kesän ja syksyn sekä seuraavan vuoden. Sellaiseen tapaan olin ajautunut hiljalleen edellisen vuoden aikana. Miulla on siten ajalta 26.4. - 7.5.1971 vain sivun verran hajahavaintoja muista kuin kahlaajista. Joukkoon mahtuu kuitenkin muutama kiinnostava lintu.


Mustakurkku-uikkuja ilmaantui Halikonlahden altaille 3.5. kaksi yksilöä. Toinen niistä osoittautui huonokuntoiseksi ja jäi paikalle pitkäksi aikaa. Noita kuvailin innokkaasti juuri hankkimallani kameralla, ja tuskin myöhemmin olen lajista parempia kuvia saanut.

( tämä merimetso pönöttää saaristossa )


30.4. aamulla olimme retkellä yhdessä Korvenojan Pepen kanssa ja huomasimme Viurilan kartanon alapuolen kivilaiturin kärjessä seisoskelevan merimetson. Tuo havainto oli vuosikymmenet ainoa havainto lajista Halikonlahdella, uusia tuli vasta tällä vuosituhannella.


Aamulla 3.5. Teiron Heikki oli tapansa mukaan tutkimassa vedenpuhdistusaltaiden silkkiuikkukoloniaa kun hän huomasi uloimmassa altaassa punapäänarskupariskunnan. Tuo oli ensimmäinen kerta kun laji löytyi lahdelta. Tähän mennessä laji on havaittu paikalla puolisen tusinaa kertaa ja jonkun kerran hyvinkin pitkään.


Keväällä 1971 Viurilanlahden rannan tuntumassa aloitteli pesintää ainakin kaksi peltopyyparia. Tuohon aikaan niitä vielä riitti, mutta muutamassa vuodessa niiden luonnonvarainen kanta katosi ja nykyisin paikalla on tavattu vain tarhasta vapautettuja parvia.



***

( Halikonlahden tämänkeväinen netta )

Kevät on pesänrakennuksen aikaa

( parisuhteet jylläävät )




Kulunut viikko on ollut ensimmäinen todella keväinen pitkiin aikoihin. Lämpöä on riittänyt viidentoista asteen tuntumaan joka päivä eivätkä pilvet tai sade ole vaivanneet. Kevään ensimmäiset kukat ovat auenneet ja perhosiakin näkee jo jonkin verran. Sammakot kutevat lammikoissa ja joku käärmekin löytyy päivää paistattelemasta.

Tiaiset ja rastaat rakentelevat kilvan pesiä, ja vähän samassa puuhassa on kulunut omakin aika, rempatessa ja sisustusta vaihtaessa, Seija kun muutti tänne työuransa loppuvuosiksi. Oma suunnitelmani muuttaa eläköitymisen jälkeen lännemmäs tyssäsi sitten siihen, ainakin muutamaksi vuodeksi...

( joku osatonkin poika joukossa )


Lintuja olen ehtinyt katsella päivittäin, tosin vain lyhyillä retkillä. Lauantain valtakunnallisen tornikisan jätin taas kerran väliin, näin jälkikäteen huomasin että olisi Salon Halikonlahdella ollut peräti kaksi tornia vapaana. Sepe kavereineen taisi lähteä kisailemaan Morgonlandetille, mutta muu salonseutulainen porukka sai nähdäkseni aikaan joukkueen vain Aneriojärven torniin. Sääli, Halikonlahti on kuitenkin edelleen seudun ykköspaikka.



Kulutimme päivästä Seijan kanssa muutaman tunnin pistäytymällä Helsingin Vanhankaupunginlahden Pornaistenniemessä katsomassa ettei kaupungin duunarien uusien pitkosten asennus mitään työnsankarien juhlaa ole. Jokaisessa lahden tornissa ja lintulavassa taisi olla joku joukkue ja näkyivät myös pärjänneen hyvin. Yritimme käydä Viikinkin puolella mutta paikallinen lehmärieha oli tukkinut sen puolen pysäköintipaikat niin että käännyimme kohti Laajalahtea ja Maarin tornia. Oma joukkueensa oli sielläkin mutta suuntasimme turistipuolen suosimalle uudemmalle tornille. Näki sieltäkin että suokukkoja, punakuiri ja pääskyjä oli jo lahdelle tullut ja kaukoputkella rantoja haravoiden löytyi myös paikalla jo pitkään ollut punatavi. Sehän olisi elämänpinna ja ties mikä, mutta kategorialajina jäi sittenkin aika miedoksi elämykseksi.



Sai retkestä kuitenkin sen verran energiaa että taistelimme sitten kotona Seijan kanssa pystyyn jättimäisen lähes parisataakiloisen liukuovivaatekaapin, toivottavasti se myös pysyy pystyssä paria päivää pidempään.



***

Lintumuisteluita LIX

4.5.1975 jatkoin edelleen retkiäni Salossa ja Halikonlahden ympäristössä. Lähdin maastoon puoli kuuden aikaan, sää oli yhtä hieno kuin edellisinäkin päivinä, aamuviideltä toki vain kolme astetta lämmintä.



Tuulihaukka otti miut vastaan Vuohensaarentiellä altaiden lähellä saalista etsien. Joensuun koivukujalle ehdittyäni kuulin kevään ensimmäisen peltosirkkuni laulavan säettään. Joensuun puistossa lauloi ainakin neljä tiltalttia ja yksi pajulintu, viereisellä pellolla oli parvi kapustarintoja. Lahdelta löysin heinätaveja viisi yksilöä, kolme koirasta ja kaksi naarasta. Kyhmyjoutsenpari kiersi uiden lahden rantoja. Hiirihaukka lensi laiskasti lahden yli länteen.



Viurilan kartanon luo tultuani palokärki huuteli ja rummutteli reviirinsä merkiksi, kirjosieppo yritteli saada otetta säkeestään, Vuorentaan kartanon luona ohi meni saalista etsivä varpushaukka ja pihan luona lenteli haarapääsky. Vaisakon lehdon yllä kaarteli isokokoinen hiirihaukka variksen ahdistellessa, niityllä lekutteli tuulihaukka.



Vaisakosta löysin lisää tiltaltteja, pari pyytäkin, toinen peltosirkku muutti ylitseni ja punakylkirastailla oli jo pesä valmiina. Naakat olivat täydessä pesinnän touhussa kaikissa lehdon luonnonkoloissa. Palokärki huuteli täälläkin. Erään lahon haavan takaa lähti lentoon harmaapäätikka, ja kun kiersin puun sille puolelle, huomasin että pesähän sillä siinä oli. Väistin parinkymmenen metrin päähän ja emo palasi koloonsa takaisin. Pyitä löytyi kolme lisää, niityllä etsi syötävää kaksi pensastaskua.



Kaikkiaan runsaan kahdeksan tunnin kierroksella huomasin 74 lintulajia, mainittujen lisäksi muun muassa ruskosuohaukan ja käenpiian. Nyt oli syytä lähteä jo tenttien takia takaisin Turkuun.



***

Lintumuisteluita LVIII

( pajulinnut tulivat )

Vuonna 1975 olin vapunajan Salossa. Vapunpäivänä olin kiertänyt perinteisen Halikonlahden lenkin ja 2.5. lähdin jo aamuneljältä pyöräilemään Perniöntietä etelään. Yöllä oli pari rusakkoa jäänyt auton alle alkumatkasta, toista oli kissa syömässä kun ohi poljin, toisen oli joku raahannut törmäyspaikasta pitkälle pientareen puolelle, verijäljistä huomasin.



Lintujakin huomasin, tiltaltteja oli saapunut ja niitä kuului tilputtelevan muutaman kilometrin välein. Teeret pulisivat soidintaan joka puolella kun Kavilannummelle asti pääsin. Metsäviklo lauloi lennossa ja uuttukyyhky oli etsimässä aamupalaa, pysähtyessäni kuulin myös kangaskiurun ja punatulkun laulavan. Tein pienen kierroksen nummella ja suolaikulla, pikkukäpylintu lensi yli, taivaanvuohi soidinteli ja yhteensä neljä teerinaarasta nousi suonlaidalta ilmaan. Läheisen mäennyppylän laella minua vakoili vielä kantava hirvilehmä. Metsän etelärinteessä lauloi sen kevään ensimmäinen pajulintu, ja samalta paikalta nousi ilmaan kaksi lehtokurppaa jahtaamaan kiivaasti toisiaan. Pyy vihelteli lähistöllä. Matkalla läheiselle kolmiomittaustornille huomasin vielä kolme uutta lehtokurppaa, palokärjen ja pesäänsä kovertavan hömötiaispariskunnan. Rautiaisia, punatulkkuja ja kuusitiaisia oli äänessä vähän väliä.



Tornille tultuani paljastui että kuulemallani kangaskiurulla oli jo pari. Varpushaukka liukui hiljalleen mäen kaakkoislaitaa odottaen saaliin säikähtämistä, sepelkyyhkyt rakastelivat lähipuuhun kyhäämänsä tikkukasan päällä. Knaapin lähistöllä ylitseni lensi järripeippo. Kaupunkiin palatessani Kankareen peltojen yllä lekutteli tuulihaukka ja tännekin oli tullut laulava pajulintu.



Matkaa jatkoin Halikonlahdelle päivän ehdittyä jo yli puolenvälin. Rantasipi lenteli reviiriä perustaen altailla, liro ja pari valkovikloa mekastivat muuten vain. Pikkutylli oli jo asettunut reviirilleen ja tuulihaukkakoiras saapui pohjoisen puolelta jääden istumaan Kärkänmäen reunapuihin. Pari kalatiiraa seikkaili altailla ja jokisuulla, Halikonjokisuulla lenteli myös haarapääsky. Kahden aikaan lensi altaiden yli tuulihaukkanaaras ja sekin päätyi Kärkänmäelle samoihin puihin koiraan kanssa, pesintä alkoi näyttää aika selvältä tänä keväänä.



3.5. tein aamupäivällä vielä retken Halikonlahdelle, nyt Viurílanlahden puolelle. Sää oli mainio edelleen, aamulla jo kahdeksan astetta lämmintä, tyyntä ja pilvetöntä. Joensuun kartanon yli muutti kuuden metsähanhen porukka, Viurilan niityn edustalla narisi heinätavikoiras. Niityn komppaus nosti esiin kuusi taivaanvuohta. Kartanonpuistojen uuttukyyhkyt lensivät vilkkaasti edestakaisin ruokaa hakemassa.



Rantasipit ja punajalkaviklot soidintelivat, suokukot olivat tulleet lietteelle ja niityille. Viurilan kartanon takana kuikutti palokärki ja niityn yllä risteili haarapääsky. Keväälle uutena lajina niityllä päivysti pensastasku, kivitaskuja oli jo viisi eri puolilla lahtea. Keltavästäräkkipari oli myös ilmaantunut reviirilleen.



***

Viisi vuosikymmentä sitten XI

( ei päivääkään, vai sittenkin enemmän kun kerran luntakin vielä satoi )

Viisi vuosikymmentä sitten vapunaaton sää oli aika lailla samanlainen kuin tänäkin vuonna. Lämpöä oli muutama plusaste, taivas enimmäkseen pilvessä ja lumikuuroja tuli vähän väliä. Oli silloinkin sunnuntai joten tein tavan mukaan retken sekä Sirkkulan suuntaan Toravuorelle että Vuohensaarentietä Halikonlahdelle.



Jotakin uutta tuli vastaan lähes joka retkellä. Perjantain retkellä olin havainnut jo sen kevään ensimmäiset haarapääskyt sekä kivitaskun. Lauantaina oli lahdella tullut vastaan ensimmäinen tylli. Nyt sunnuntaina 30.4. Toravuoren kierroksella huomasin rastaiden joukossa kulorastaan ja Halikonlahden lenkillä kuuden jouhisorsan muuttoparven. Tutummista lajeista Toravuoren kierroksella havaitsin palokärjen, teeren ja pyyn. Pettilän lammella oli myös kaksi tavia. Vesilintuja oli tietysti paremmin Halikonlahdella, taveja, lapasorsia, telkkiä ja silkkiuikkuja ja kahlaajista taivaanvuohia, tyllejä ja punajalkavikloja.



Seuraavat retkimuistiinpanoni ovat vasta keskiviikolta 3.5.1967, lämpö oli noussut toiselle kymmenelle asteelle ja tuuli oli etelästä. Uusia lintuja olikin tullut useita. Katinkallion laidassa lauloi tiltaltti, Toravuoren takana punarinta. Halikonlahden rannoille oli tullut kahlaajia, kaksi parvea suokukkoja, rantasipi ja pikkutylli. Heinäsorsan munapesänkin löysin.



***

( alkuaikoina punarintahavainnot jäivät vähiin jos ei tuntenut hyvin sen laulua )

Neljä vuosikymmentä sitten XI

(järven rantavyöhykkeessä riittää kokoa )

1.5.1977 oli vuorossa Omenajärven ensimmäinen vesilintulaskenta. Karhumäen Jussin lisäksi mukana oli myös Virtasen Kimmo. Aamukuudelta Salosta lähdettyämme olimme järven rannassa 6:45 valmiina kiertämään sen ympäri. Jäitä järvellä ei enää ollut, mutta tulvaa olen kuvannut hirveäksi, kierrettävää siis riitti.

Rantoja pitkin kiersimme myötäpäivään ja kahdesta paikasta laskimmen vielä järvenselällä olevat vesilinnut. Nokikanoilla, punasotkilla ja taveilla aloitimme. Eteläisestä selän tähystyspisteestä löytyi lisää vesilintuja, runsaimpana tukkasotka, vähälukuisimpina uiveloita, jouhisorsia ja silkkiuikkuja. Rantaa kiertäen löytyi lapasorsa, heinätaveja, liejukana ja kurkipari sekä mustakurkku-uikkupari ja härkälintu.



Järvenselällä oli pohjoisesta tähystyspisteestä katsoen edelleen valtalajeina tukka- ja punasotkia, telkkiä ja nokikanoja. Iso- ja tukkakoskelot täydensivät vesilinnuston. Pari kalasääskeä kävi etsimässä evästä järveltä. Loppukierrokselta rantaniityillä vastaan tuli valtalajien lisäksi vielä lisää lapasorsia, heinätaveja sekä punajalkaviklo. Sääksiä näkyi lisää neljä yksittäistä saalistajaa, lisäksi korppi ja kanahaukka kävivät näyttäytymässä. Metsävikloja oli neljä, samoin valkovikloja, suokukkoja kuusi. Kahlaajia muutti ylikin, muun muassa tylli ja pikkukuovi, lirot ja rantasipit saattoivat olla jo paikallisiakin. Kevään ensimmäinen pajulintu oli saapunut etelästä laulamaan järven rantametsään.

( sääksiä käy järvellä kalassa yhtenään )


Jonkun hiirihaukan sukuisen pedon olimme nähneet myös järven lähellä käymässä. Laskennan jälkeen kävimme Peltolan takaisessa metsässä missä Jussilla oli rengastettavana korpin poikaspesä. Spontaanisti löytyi läheltä hiirihaukan pesä. Sille olisimme tuskin eksyneet ellei Jussi olisi luullut pesältä lähtevää emoa puiden takaa etsimäksemme korpiksi. Hiirihaukan pesä sieltä löytyi ja siltä neljä munaa. Korpin pesi oli puoli kilometriä edempänä, emoilla oli kolme poikasta. Kanahaukka löytyi ohilennossa täältäkin.



Hyyppärän lähellä käytiin seuraavaksi katsomassa sikäläisen korpin pesää, sen, joka oli näyttäytynyt talvilaskennoissamme. Pesässä oli kaksi poikasta, emot kiertelivät yllä. Hiirihaukka kierteli täälläkin, ehkä korppien hermoilusta kiinnostuneena.



Laskentakierroksen tulokset kokosimme kotona, valtalaji oli tukkasotka 313 yksilöllä, punasotkia oli 132 ja nokikanoja 124. Kaikkiaan järvellä oli nokikana ja uikut mukaan laskien 17 vesilintulajin edustajia.



***

( järven ylivoimainen ykköslaji )