7.5.2017

Kevät on pesänrakennuksen aikaa




( parisuhteet jylläävät )




Kulunut viikko on ollut ensimmäinen todella keväinen pitkiin aikoihin. Lämpöä on riittänyt viidentoista asteen tuntumaan joka päivä eivätkä pilvet tai sade ole vaivanneet. Kevään ensimmäiset kukat ovat auenneet ja perhosiakin näkee jo jonkin verran. Sammakot kutevat lammikoissa ja joku käärmekin löytyy päivää paistattelemasta.











Tiaiset ja rastaat rakentelevat kilvan pesiä, ja vähän samassa puuhassa on kulunut omakin aika, rempatessa ja sisustusta vaihtaessa, Seija kun muutti tänne työuransa loppuvuosiksi. Oma suunnitelmani muuttaa eläköitymisen jälkeen lännemmäs tyssäsi sitten siihen, ainakin muutamaksi vuodeksi...






( joku osatonkin poika joukossa )


Lintuja olen ehtinyt katsella päivittäin, tosin vain lyhyillä retkillä. Lauantain valtakunnallisen tornikisan jätin taas kerran väliin, näin jälkikäteen huomasin että olisi Salon Halikonlahdella ollut peräti kaksi tornia vapaana. Sepe kavereineen taisi lähteä kisailemaan Morgonlandetille, mutta muu salonseutulainen porukka sai nähdäkseni aikaan joukkueen vain Aneriojärven torniin. Sääli, Halikonlahti on kuitenkin edelleen seudun ykköspaikka.



Kulutimme päivästä Seijan kanssa muutaman tunnin pistäytymällä Helsingin Vanhankaupunginlahden Pornaistenniemessä katsomassa ettei kaupungin duunarien uusien pitkosten asennus mitään työnsankarien juhlaa ole. Jokaisessa lahden tornissa ja lintulavassa taisi olla joku joukkue ja näkyivät myös pärjänneen hyvin. Yritimme käydä Viikinkin puolella mutta paikallinen lehmärieha oli tukkinut sen puolen pysäköintipaikat niin että käännyimme kohti Laajalahtea ja Maarin tornia. Oma joukkueensa oli sielläkin mutta suuntasimme turistipuolen suosimalle uudemmalle tornille. Näki sieltäkin että suokukkoja, punakuiri ja pääskyjä oli jo lahdelle tullut ja kaukoputkella rantoja haravoiden löytyi myös paikalla jo pitkään ollut punatavi. Sehän olisi elämänpinna ja ties mikä, mutta kategorialajina jäi sittenkin aika miedoksi elämykseksi.



Sai retkestä kuitenkin sen verran energiaa että taistelimme sitten kotona Seijan kanssa pystyyn jättimäisen lähes parisataakiloisen liukuovivaatekaapin, toivottavasti se myös pysyy pystyssä paria päivää pidempään.



***







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.