Oikeastaan olimme lähdössä talveksi etelään... Korona kuitenkin sotki sellaiset haaveet. Piti palata vanhoihin ajatuksiin. Ainahan olen ollut sitä mieltä että kun työn takia ei ole enää pakko asua pääkaupunkiseudulla, lähden maalle tai ainakin pienempään kaupunkiin, mielellään luonnon tai ainakin hyvien lintupaikkojen liepeille.
Eläkkeelle jäin jo runsaat kolme vuotta sitten mutta vasta nyt tuo muutto maalle mahdollistui. Seija-siippakin vihdoin eläköityi ja kun hänellä sattui olemaan joutava kämppä Korialla, sinne muutimme vuodenvaihteessa. Tytär jäi pitämään liettä lämpimänä Vantaalle.
Jotakin iloa muutosta aina pitää olla. Eihän tämä mitään maankuulua lintuseutua ole, mutta löytyy täältäkin yhtä ja toista. Kai jonkinlaisena tervetuliaislahjana löytyi heti tammikuussa läheiseltä Kuusankoskelta Suomen toinen ohotanlokki. Tässä taajamassa asuu muun muassa turkinkyyhkyjä. Vieressä virtaa Kymijoki jonka sulissa näkyy olevan läpi talven sorsalintuja ja joutsenia, jopa merimetsokin.
Kämppään sain ensi kertaa sisustettua kunnon kirjastohuoneen, missä teokseni ovat käyttökelpoisesti esillä, samoin levyni, retkimuistiinpanoni ja vieläpä valokuvani. Tilaa on myös työstää koneella lisää kuvia ja videoita.
Muuton mukana sain takaisin myös perinteiset talvikelit. Lunta sataa, maa on valkea ja maisema paljon valoisampi kuin Vantaalla vaikka päivä itse asiassa on hieman sikäläistä lyhyempi. Palvelut ovat kaikesta huolimatta lähellä, kaupat itse asiassa lähempänä kuin olivat Vantaalla ja suuriin marketteihinkin on matkaa vähemmän kuin oli Vantaalla. Niinsanottu ruuhka-aika on niin lyhyt ettei sitä huomaa ollenkaan, melua ei kuulu mistään. Eikä tämä paikka mitenkään kuollut ole, tähänkin taloon on jo muuttanut pari uutta meidän jälkeemme.
Retkiauto on kuitenkin ykköskulkuvälineemme ja nyt kun senkin varustus on päivitetty talvenkestäväksi voimme tehdä pitkäkestoisempia käyntejä minne vain keksimme hyvän syyn mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.