Karikukko on laji josta saa kuvia kotimaassakin, mutta yleensä se vaatii käyntiä saaristossa. Espanjan edustalla ei ole saaria ja laji ruokailee vuorovesirannoilla. Kivikoista, louhikoista ja levävalleilta sitä löysi ja tietysti myös länsirannikon suola-altailta.
Osa linnuista oli vielä talvipukuisia.
Punasotkastakin saa kuvia täällä, mutta tuskin koskaan kilpikonnan vieressä.
Lehmähaikarasta tuli runsaasti kuvia, kelpasivat niille seuraksi hevosetkin
ja tuollainen kokovalkea kävi esittelemässä tappajan nokkaansa täällä Suomessakin, vaikka tätä kuvaa ottaessa en todellakaan arvannut että niin kävisi.
Kahlaajakuvia tuli kuluneena vuonna selvästi enemmän etelästä kuin kotimaasta. Pulmussirri on aika hankala kohde täällä, pitää käydä joko ulkomerellä tai Pohjanlahden rannikolla. Etelässä se on hiekkarantojen peruslajeja.
Tarjolla oli kesäpukuisia
ja talvipukuisia
parvikaupalla.
Suosirri oli toinen vuorovesirantojen peruslaji. Vuoden muotokuvakiintiö tuli helposti täyteen.
Isosirrejäkin pitäisi olla, keväällä kuvat jäivät johonkin sekaparviotokseen, syksyllä oli kai yhtenä päivänä jokunen nuorukainen Los Lancesin hietikoilla. Niistä yksi tässä kuvassa.
Kuovisirrejä oli usein suosirrien seurana erityisesti suola-altailla joten kuvia tuli.
Suola-altaiden vaiheilla löytyi myös pieniä kiuruja, pikku- ja lyhytvarvaskiuruja. Kuvia oli vähän hankala saada. Tuossa tuntokuvan tapaisessa on mielestäni espanjalainen pikkukiuru, päätellen rinnan ja kupeiden vahvasta viiruisuudesta. Jäi vielä tavoitteeksi yrittää parempia.
Tiklistä tulee runsaasti kuvia kotimaastakin, mutta kyllä nämä komean kirjavia ovat etelässäkin nähtyinä, vaikka laji on siellä niitä yleisimpiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.