Viisi vuosikymmentä sitten CV

Maaliskuun kahdeksas vuonna 1969 oli aurinkoinen, lämpö nollan tuntumassa, mahtoiko olla taas joku föhn-tuuli tulossa Skandien yli... Parin tunnin retken ennen puoltapäivää tein Halikonlahdelle. Keskustassa lauloivat viherpeipot ja sinitiaiset, punatulkkujakin oli puistoissa muutama. Rautatieaseman yli lensi varpushaukka. Vuohensaarentien ruokintapaikalla oli aina runsaiden keltasirkkujen ja varpusten joukossa kaksi urpiaista ja yksi tai kaksi peippoa. Edempänä Vuohensaarentien varressa oli tuttu vuorihemppojen kolmikko.

Yhdeksäntenä päivänä toistin taas saman retken, ehkä vähän tarkemmin ympärilleni katsellen. Päivä ei ollut enää yhtä auvoinen. Tuuli nyt pohjoisesta, aika navakasti, taivas oli vetäytynyt pilveen ja lunta tuiskutti. Pahimmillaan ei näkynyt kuin puolisen kilometriä, iltapäivällä pilvipeite oheni ja näkyvyys parani lumentulon hiipuessa.

Viherpeipot ja punatulkut löytyivät edelleen jo keskustasta. Vuohensaarentien ruokintapaikalla oli 200-250 keltasirkkua, niiden joukossa edelleen yksi tai kaksi peippoa, edellispäivään verrattuna ainakin kuusi järripeippoa. Viereisen kaatopaikan vaiheilla oli jo talvelta tuttu kottarainen ja kuunvaihteesta ilmaantunut mustavaris. Vuorihempot olivat tulleet myös ruokintapaikalle, urpiaisetkin siellä jatkoivat eloaan. Pitkästä aikaa myös talvehtiva tunturikiurujen kolmikko oli ruokintapaikan vieressä. Aika lailla vanhoilla eväillä siis jatkettiin, kaikkiaan retkellä olen nähnyt 17 lajia.

Kymmenentenäkin päivänä kävin vielä Halikonlahdella lyhyellä tunnin pistäytymisellä. Oli taas aurinkoista, pakkasta juuri ja juuri asteen verran. Tuuli oli edelleen pohjoisesta ja navakkaa.

Keskustassa sinitiainen oli taas innostunut laulamaan, Vuohensaarentien ruokintapaikalla olivat edelleen vuorihempot, peippoja nyt viisi tai kuusi, järrejä vain yksi. Illaksi sovittiin kavereiden kanssa pöllöretkestä, kahdeksalta lähdettiin kohti Halikkoa ja Märyä. Pakkasta oli jo lähes kaksikymmentä astetta, tuuli tyyntynyt, taivas pilvetön. Kovasta pakkasesta huolimatta Märyssä huuteli huuhkaja vähän vaille kymmenen, se kuitenkin jäi ainoaksi havainnoksi tuolla kierroksella.

***