Maaliskuun kahdentenatoista vuonna 1979
ehdin käymään Imatralla lyhyesti aamun palvelusvuoron jälkeen.
Kävelin Vuoksen vartaa asemalta keskustaan. Heinäsorsista oli
paikalla viitisenkymmentä, tukkasotka ja alli olivat edelleen
paikoillaan. Telkkiä ui virrassa kolmekymmentä, isokoskeloita
kahdeksan ja Imatrankosken lähellä oli myös harmaalokki.
Rauhan sairaalan pihassa rummutteli jo
aamulla käpytikka ja iltakolmelta kevään ensimmäinen kiuru muutti
sairaalan yli. Kaksi viherpeippoa oli sairaalan pihassa, viisi lisää
Imatralla. Yksinäinen naakka muutteli länteen Karhumäellä.
Seuraava päivä kului kokonaan
sairaalassa. Palvelusvuoroon mennessä huomasin pikkuvarpusparin
pihassa ykkösosaston nurkalla. Päivää myöhemmin,
neljäntenätoista maaliskuuta, kävin lyhyesti iltasella
palvelusvuoron jälkeen Tiuruniemen kärjessä, palasin takaisin
puutarhan kautta.
Pakkasta oli viisi astetta, tuuli
pohjoisesta, koleaa ja kovanpuoleista. Taivas oli pilvien peitossa ja
lunta tuskutti. Kaikkiaan lunta oli tullut seitsemän, kahdeksan
senttiä kylmänpurkauksen mukana.
Pikkuvarpunen oli taas sairaalan
pihassa samassa puskassa kuin edeltävänäkin päivänä. Käpytikka
oli yhä reviirillään Tiuruniemessä. Pohjatuuli ei pysäyttänyt
urpiaisia, kaksi parvea muutti taas ylitseni. Kevään tulo oli
pysähtynyt alkuunsa.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.