( perinteinen kevääntuoja )
Vuoden 1989 maaliskuun viidentenätoista
kävin aamun linturetkellä Vantaan Pitkäjärven koillisnurkassa.
Sulaa oli järvessä jonkin verran ja vesi oli muutenkin korkealla,
noussut pelloille. Lintuja ei näkynyt joten jatkoin autolla edelleen
Espoon Suomenojalle. Sielläkin oja ja suisto olivat sulat ja lisää
sulaa oli venelaiturin takana idempänä.
Varikset ja naakat olivat runsaita,
mustavariksiakin oli viisitoista kolmessa parvessa. Heinäsorsia oli
yli viisikymmentä, harmaalokkeja yli kaksikymmentä. Kiuruja
muutteli yli, pajusirkku piileskeli ojansuun ruoikossa. Sulaa oli
riittävästi myös parille isokoskelolle. Kottaraisia lepäili
alueella viitisen yksilöä ja ulompana merellä kierteli lisää
lokkeja.
Päivä oli lämmin, viisi astetta
retken aikana ja seitsemän illempana. Tuuli lounaasta ja näkyvyyttä
riitti horisonttiin. Matkalla iltavuoroon huomasin Keskuspuiston
laidalla Eläinten hautausmaan lähellä seitsemän tiklin parven,
ensimmäiseni tuona vuonna.
Kuudentenatoista maaliskuuta kävin
aamupäivän lenkillä Petikon metsän kuntokierroksella. Lämpöä
riitti edelleen neljä astetta ja lumet olivat niin loskaantuneet
ettei hiihtäjistä ollut lenkillä enää harmia.
Kaupunkilinnuista pulut, varikset,
viherpeipot sekä tali- ja sinitintit ilmoittautuivat heti kotoa
lähtiessä. Vehkalammin luona sulaojassa oli neljä heinäsorsaa,
harakkapari tutulla pesäpaikalla ja keltasirkku. Metsään
ehdittyäni löytyi ensin hippiäisiä, sitten töyhtötiainen. Kun
lenkin loppupäästä huomasin vielä punatulkun, ja kotiin tullessa
varpusia, kierroksen lajimäärä nousi tusinaan.
Lounaistuuli jatkui, piti taivaan
pilvisenä ja illalla taas heikosti sateisena. Kevättä se nyt
kuitenkin jo oli.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.