Viisi vuosikymmentä sitten CIII

Viisi vuosikymmentä sitten 19.2.1969 hiihtoloma alkoi olla lopuillaan. Kymmenen asteen pakkasessa ja kohtalaisessa koillistuulessa tein kolmen tunnin kierroksen ensin Halikonlahdelle ja sitten Vanhan Muurlantien vaiheille. Taivas oli tasaisen harmaa.

Vuohensaarentien ruokintapaikalla viihtyi edelleen tunturikiurukaksikko, ainakin viisi peippoa ja yksi järri ja pari vuorihemppoa. Viiimemainittuja oli tien varressa muutama muukin, yhteensä viisi lintua. Varpushaukka lensi yli ja vaikutti eri yksilöltä kuin kuun alussa näkemäni, jolla oli ollut siivessä joku lovi. Tällä siivet olivat ehjät.

Sinitiaiset olivat keskustassa laulutuulella, niitä oli nyt useampikin. Viherpeipot olivat myös näkyviä, niitä oli parikymmentä. ”Hämmäisten ruokintapaikalla” Vanhan Muurlantien varressa oli myös kolme peippoa ja niiden tuntumassa yhdeksän urpiaista. Lajimäärää en laskenut mutta yli viisitoista niitä oli.

Seuraavana aamupäivänä tein lehtilenkin jälkeen kierroksen taas tuolle Hämmäisten ruokintapaikalle ja myös kaupungin pohjoispuolelle Anjalantien varteen. Sielläkin muuan tuttu piti omaa piharuokintaa, sama kaveri joka huolehti Vuohensaarentien ruokintapaikasta. Sää oli ennallaan paitsi että nyt sateli myös hiljalleen uutta lunta.

Viherpeippoja oli todella paljon, kaiketi jopa lähellä sataa yksilöä. Eiliset kolme peippoa Hämmäisissä olivat saaneet seurakseen neljännen. Urpiaisia oli vain yksi Anjalantien ruokintapaikalla. Keskustassa sinitiaiset jatkoivat lauluaan.

Pari päivää myöhemmin 22.2. olin kunnollisella viiden tunnin retkellä. Tein pitkän lenkin ensin Vuohensaarentielle, sitten Merikulmantietä Hämeenkyläntielle. Sieltä tulin Pettiläntietä uudelle Kiskontielle ja sieltä Vanhaa Muurlantietä takaisin kotiin Mököistenmäkeen. Pakkanen oli lopahtanut yhteen asteeseen, tuuli kuitenkin edelleen kohtalaisesti koillisesta. Taivas oli edelleen pilvessä ja lumisadekin jo aika reipasta.

Tunturikiurut olivat vaihtaneet paikkaa koskapa en löytänyt niitä Vuohensaarentien ruokinnalta. Paikalla oli seitsemän peippoa, yksi järri ja runsaasti tietysti peruslajistoa, keltasirkkuja, varpusia, talitiaisia ja fasaaneja esimerkiksi. Vuohensaarentien venetelakan kohdalla huomasin jokivarren puolella sarvipöllön. Kun lähestyin sitä, se lähti karkuun kaupungin suuntaan, mutta taisi laskeutua aika lähelle uudestaan. Korppi kierteli taas kaatopaikan vaiheilla, tien varressa oli nyt kaksi vuorihemppoa ja neljä urpiaista. Lietealtaiden vieressä rikkaruohostossa oli kaksi tikliä.

Merikulmantiellä ylitseni lensi yksinäinen tilhi, kaakkoon. Se, kuten sarvipöllökin, oli miulle vuoden ensihavainto. Nyt olin nähnyt alkaneen vuoden aikana neljäkymmentä lajia mitä pidin siihen aikaan hyvänä tuloksena. Hämeenkyläntiellä huomasin tiaisia, parvissa neljä hömötiaista ja ehkä kahdeksan töyhtötiaista, joukossa myös kolme tai neljä hippiäistä. Muuten maaseutukierros jäi niin vaisuksi etten ole siitä muuta muistiin kirjoittanut. Hämmäisten luona ruokintakatoksessa oli taas kolme peippoa. Keskustassa näkyivät viherpeipot ja sinitiaiset taas vakiolajiston koristuksina. Päivän lajimääräksi sain 22, se oli hyvä tulos.

Seuraavana päivänä (23.2.) olin retkellä edelleen yli viisi tuntia. Ensin kävin Halikonlahdella, sieltä kaverien kyydissä – taisi olla Lehtolan Tapani ja Liikon Jorma nyt ainakin - Halikon Märyyn ja Laukassuolle. Pakkasta oli kolme astetta, maassa uutta yöllä satanutta lunta, tuuli oli laantunut mutta taivas yhä pilvien peitossa.

Vuohensaarentien varressa kymmenen peippoa viihtyi edelleen ruokintapaikalla, kolme vuorihemppoa ja saman verran urpiaisia tien varren ruderaatissa. Porukalla etsimme sarvipöllöä mutta löytymättä jäi. Tunturikiurut löytyivät nyt Halikonjokisuulta polttokaatopaikan kärjestä ja niitä oli taas kolme. Ehkä se kolmas oli ollut koko ajan tuolla. Kaupungin varaston kottarainenkin näyttäytyi taas läheisen talon pensasaidassa.

Märyn männiköissä huomasimme töyhtö- ja hömötiaisia, Laukassuolla käpytikan ja Liikon Jorma harmaapäätikankin pari kertaa, hän jäi sinne lintuja kuvaamaan. Korppeja kiersi luukasojen yllä toistakymmentä, pari närheä myös ja laidan metsissä tiaisparvia, mukana pari hippiäistä. Kun keskustasta huomasin vielä tutut peruslajit, niiden lisänä punatulkut, viherpeipot ja sinitiaiset, päivän lajimäärä nousi peräti kahteenkymmeneenkolmeen. Se oli hyvä loppu hiihtolomaviikolle.

***