Lintuja vihoistani CLVI

( talitiainen hyötyy lintulaudoista )

Kolme vuosikymmentä sitten kahdeskymmenes helmikuuta 1989 olin taas töissä. Aamulla hämärissä Helsingin Eläinten hautausmaan ruokintapaikalla oli ollut kolme mustarastasta kun ohi töihin kuljin. Iltapäivällä oli jo niin pitkään valoisaa että ehdin kävellä vakioykköseni koiran kanssa töistä tultuani.

Lämpöä oli, aamulla kaksi ja iltasella kolme astetta, tuuli lännestä kolme, neljä metriä sekunnissa, pilviä ei juuri ollut eli taas tällainen föhn-tilanne kuin nytkin. Se ei lajistoon uutta tuonut, vakiolajisto oli aktiivisena kuten ennenkin. Kun kiersin lenkkiä vastapäivään, varpuset kirivät alussa selvään johtoon. Yksi mustarastas löytyi Perkiöstäkin ennen pitkää pelto-osuutta Vantaanjokilaaksossa. Ilta kai jo pidätteli talitiaisia suurimmista riemunpurkauksista joten niiden määrä ei kasvanut loppuosuudellakaan kovin korkeaksi. Vantaankoskesta etsin edelleen turhaan koskikaraa, mutta kierroksen lopussa sentään ohi lensi varpushaukkanaaras.

Lajimäärä jäi vaatimattomasti kymmeneen. Kärkisijan vei varpunen 101 ja hopealle jäi talitiainen 66 linnulla. Viherpeippoja oli 30. Mustarastaan ja varpushaukan lisäksi punatulkkukin jäi yhteen yksilöön.

( varpuset ovat menettäneet valta-asemansa nopeasti )

Seuraavana päivänä kävin taas Petikon metsän lintulaudallani viemässä sinne ruokaa. Aamuviideltä oli pari astetta pakkasta, iltapäivällä neljä plussan puolella. Pilviä ei taivaalla ollut, tuuli leutoa lounaasta. Selkeää ja kaunista oli, notkoissa aamulla sumuista.

Koira sieppasi matkallamme kiinni myyrän, niitä siis riitti. Lintulauta oli syöty tyhjäksi, vieressä oli pari talitiaista ja hippiäinen. Varpusia oli tuollakin kävelyllä eniten, seuraavaksi talitiaisia, puluja ja variksia. Taajaman ulkopuolella lintuja ei juuri ollut.

Seuraavana päivänä (22.2.) oli vapaata ja käytinkin sen laskemalla kaupunkireittini uusintalaskennan. Aamukuudelta oli viisi asteta pakkasta, tuuli lännestä, taivas pilvetön ja näkyvyys erinomainen. Iltapäivällä lämpö oli noussut pari astetta plussan puolelle. Loistava laskentasää oli siis koko ajan, tuulikaan ei haitannut maan pinnalla, samanlainen föhn-sää kuin nytkin vallitsee.

Varttia yli kahdeksan lähdin koiran seurassa matkaan ja heti alkuosuudella sain listoille yhdeksän lajia. Talitiaiset, varpuset ja varikset lähtivät kisaamaan kärkisijasta, mutta lensipä yli heti yksi korppikin. Raappavuoren metsäosuudella listoille tulivat hippiäiset, kuusitiaiset ja puukiipijät. Kärjessä talitiaiset menivät menojaan. Harakka löytyi listoille nyt ja Vesitorninmäen laidasta fasaani, metsässä kutsui myös käpylintu. Varistosta mukaan tuli mustarastas, naakka ja pari hömötiaista, matkalla Vihdintielle varpuset ja talitiaiset kisasivat kärkipaikasta, pihojen pensasaidat olivat varpusten vahvaa aluetta.

( sinitiainen on runsastunut ruokintojen ansiosta )

Matkalla Hämeenkylän läpi Tuomelaan mukaan sain närhen, varpusia oli edelleen eniten. Taajamien välisellä alueella Espoon puolelle Laaksolahteen menossa näkyi variksia ja keltasirkkuja avomailla, metsänlaidassa liikkui pari närheä. Jupperin omakotialueelta tuli paljon lintuja, varpuset edelleen johdossa, talitiaiset kannoilla ja vihrpeipotkin pyrkimässä mukaan. Osuus Pitkäjärventieltä Karakallioon tuotti mukaan kanahaukan, sinitiaiset vahvistivat suhteellisesti eniten asemiaan. Leppävaaran kartanon tienoot olivat taas haja-asutusaluetta, tiaisten joukosta löytyi kuusitintti, puista närhi. Lintuvaarassa suurimman vaaran tuottivat taas talitiaiset ja varpuset, hieman niiden perässä viherpeipot ja sinitiaiset ja sama jatkui Hämevaarassakin kun tulin taas Vantaan puolelle.

Vapaala oli vahvasti varpusten ja talitiaisten hallussa, Pellaksen metsävoittoisella osuudella huomaisn taas hippiäisen ja kuusitiaisen. Louhela olikin jo sitten talitiaisten valtakuntaa, seuraavina perässä sinitiaiset ja viherpeipot. Viherpuiston ja asemanseudun vaiheilla varpuset veivät kärkisijan, uutta lajistoa ei enää tullut. Loppuosuudella oli vakioilta tuttua peruslajistoa, varikset tällä kertaa runsaimpina. Ne pelästyivät jotakin, ehkä kanahaukkaa, mitä kuitenkaan en onnistunut näkemään.

Kaikkiaan kuuden tunnin kierros tuotti 1315 lintu kahdestakymmenestä eri lajista, joten ankeaan talveen verrattuna tulos oli hyvä. Varpuset veivät niukasti ykkössijan talitiaisilta, 366 vastaan 336 yksilöä. Viherpeipot tulivat kolmansiksi 149 linnulla, varikset nousivat lopun ison parven avulla 132 lintuun ja ohi sinitiaisten joita laskin 108. Korppi, käpylintu ja kanahaukka jäivät yhteen havaittuun yksilöön. Lintulautoja laskin reitiltä 35, ilman niitä varpusten voitto olisi varmasti ollut paljon ylivoimaisempi.

***

( viherpeippo taitaa olla jo saavuttanut runsautensa huipun, ruokintapaikoilla tarttuvat taudit alkavat säädellä kannan kokoa )