Viisi vuosikymmentä sitten CI

( eret löytyivät uskollisesti joka kerta )

Viisi vuosikymmentä sitten helmikuun neljäntenätoista (1969) oli luvassa pientä taukoa koulunkäyntiin hiihtoloman muodossa. Kyseisenä päivänä tein iltapäivällä lyhyen kierroksen Salon Vuohensaarentielle, Sokeritehtaan vaiheille ja takaisin Alhaisten omakotialueen kautta. Perinteinen talvisää oli tuolloin, seitsemäntoista astetta pakkasta, ei pilviä juurikaan, tuuli heikkoa etelästä ja näkyvyys hyvä.

Tunturikiurukaksikko oli saapunut Vuohensaarentien varren ruokintapaikalle, edelleen ilman kolmatta kaveriaan. Samalla paikalla oli myös pari vuorihemppoa, kymmenkunta peippoa ja kahdeksisen järripeippoa. Kaupungin keskustassa lauloi sinitiainen, Vähäjoen varressa huomasin urpiaisen. Punatulkkuja oli kymmenkunta ja viherpeippoja yli neljäkymmentä pitkin reittiä. Kaikkiaan huomasin päivän mittaan kuusitoista lajia.

Seuraavana päivänä tein sitten tarkemman retken Halikonlahden maisemiin. Pakkasta riitti edelleen kohtuulliset neljätoista astetta, tuulta ei ollut, taivasta peitti ohut yläpilvi. Aamulla lehtilenkin aikaan oli sadellut viisi senttiä uutta pakkaslunta.

Tutut kaksi tunturikiurua olivat edelleen Vuohensaarentien ruokintapaikalla, samoin kaksi vuorihemppoa, viherpeippo, kymmenen peippoa ja kolmisen järriä. Yksi hemppokin oli löytänyt samaan joukkoon. Lähellä kaupungin varaston pihalla päivysti kottarainen lähellä valitsemaansa pönttöä. Vieressä kaatopaikalla korppi ahdisteli variksia yrittäen kaapata niiltä ruokaa.

Edempänä Halikonlahdella oli kovin hiljaista, talvi vaikutti. Kolme urpiaista löysin hajallaan Vuohensaarentien varresta, muuten vain vakiolajistoa. Keskustassa lauloi edelleen sama sinitintti kuin edellisenäkin päivänä. Päivän lajimäärä piristyi yhdeksääntoista.

***

( järrien ja peippojen määrä vaihteli päivästä toiseen )