( sillähän on rengas jalassa... )
Neljä vuosikymmentä sitten
tammikuussa 1979 aika kului tiiviisti Rauhan sairaalan alueella, ja
kun vuorot olivat päiväpainotteisia, ei linnuille juuri aikaa
ollut. Viidentenätoista tammikuuta oli kuitenkin aamupäivällä
aikaa käydä parin tunnin kävelyllä Imatralla, kuljin Vuoksen
vartta asemalta keskustaan ja takaisin.
Sää oli lopahtanut nollakeliksi,
taivaalta satoi jäätävää tihkua, näkyvyyttä oli pari
kilometriä ja tuuli heikosti koillisesta. Vuoksen linnut olivat
perinteisiä, heinäsorsia vähän, isokoskeloita kuudenkymmenen
parvi aseman lähellä virrassa kalastamassa. Telkkiä oli hajallaan
pitkin matkaa kymmenkunta ja samoin viisi isokoskeloa lisää. Hieman
taisi haaveissa olla pikku-uikun näkeminen, mutta näkemättä jäi.
Ei siihen aikaan osannut arvata miten hankala se toisinaan voi olla.
Muu lajisto oli perinteisintä itseään,
varpuset, talitiaiset, pulut ja varikset pääosassa, sivuosissa
harakoita ja punatulkkuja. Kaupungintalon luona huomasin ainoaksi
jääneen viherpeipon, kävelytien varren puissa oli kaksi
hippiäistä.
Selvästi tässä oli vielä puutteita
paikallistuntemuksessa, mutta sitä ei päässyt helposti kehittämään
kun valoisa aika kului suljetulla osastolla vanhuksia hoitaen. Pihan
poikki kävellessä ei huomannut juuri puluja, tulkkuja ja
talitiaisia kummempaa...
***
( mikähän pakkaseen kuukahtanut siellä on nokittavana )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.