Lintuja vihoistani CXLVI

( hippiäinen etsii talvieinestä )

Seitsemäntenätoista tammikuuta (1989) lämpö oli noussut kolmeen plusasteeseen, kova tuuli lounaasta toi mukanaan vesisateita. No, koiran kanssa ainakin piti kävelylle mennä. Ajatuksena kai oli yrittää laskea Martinlaakson silloinen läntinen vakiolenkki, mutta tyydyin vain kiertämään Raappavuoren ympäri.

Lenkkiä suunnitellessa keittiön ikkunasta huomasin miten ohi lensi saalista etsivä kanahaukka, sen vuoden ensimmäinen havaintoni lajista. Muuten lintuja ei lenkillä sitten liikoja näkynyt. Pulujen, varisten, talitiaisten lisänä oli vain kaksi sinitiaista, metsässä hippiäinen ja laulua yrittelevä kuusitiainen. Iltapäivällä töihin lähtiessä lensi Laajavuoren yli sillä kertaa varpushaukka, sekin saalista etsien.

Seuraavana aamuna sää oli hieman parempi. Lämpö oli putoamassa pakkasen puolelle, tuuli yhä kovaa lounaasta mutta taivaalla enää vähän pilviä. Nyt olikin hyvä tehdä tuo vakiokakkosen kierros kokonaan, koira kuitenkin tykkäsi lähteä ulos oli syy mikä vain. Lähdin vaihteeksi myötäpäivään, alussa tuli vastaan pulu, varis ja pari talitiaista. Aseman ympäristössä viherpeipot ja varpuset kirivät kärkeen. Ostarin tienoot eivät kärkeä horjuttaneet, Viherpuistossa mukaan tulivat naakat, harakat ja sinitiaiset.

Louhelan vaiheilla huomasin pari punatulkkuryhmää ja ensimmäiset keltasirkut. Vesitorninmäen laidassa oli parvi fasaaneja ja urpiainen, Raappavuoressa pari hippiäistä ja loppusuoralla vain kolme pulua. Kaikkiaan näin kolmetoista lajia ja 187 lintua eli talvi jatkui vaatimattomana. Talitiainen vei ykköspaikan 51 linnulla ja varikset hopeasijan 30 edustajalla. Urpiainen jäi ainoaksi yhden linnun lajiksi.

Yhdeksäntenätoista päivänä oli sitten vakioykkösen vuoro. Sen kiersin nyt vastapäivään. Pakkasta oli aamulla kunnolla, seitsemän astetta, tuuli oli kääntynyt pohjoiseen, tosin hyvin heikkona se tuntui. Pilviä ei ollut ja näkyvyyttä oli ilmakehän yläosiin asti.

Lähdin pian auringonnousun jälkeen joten alkuosuudella näkyi heti runsaasti nälkäistä peruslajistoa. Kivimäessä mentiin varpusten johtaessa, keltasirkut tulivat uutena retkilistaan. Perkiössä löytyi hömötiainen ja kolme fasaania, mustarastaskin.

Ylästöntiellä oli taas hiljaisempaa, vain jokunen tali- ja sinitiainen Vantaanjoen rantapuissa. Voutila ja Kuninkaantie kosken suuntaan olivat myös hiljaisia. Vantaankoskella sukelteli kaksi koskikaraa, tali- ja sinitiaiset olivat vilkkaasti liikkeellä läheisen lintulaudan ympäristössä. Paluu paloaseman ja Martinkyläntien kautta loppusuoralle ja kotiin oli pelkkiä vakiolintuja, niitäkin harvakseltaan. Talitiainen varmisteli ykkössijaansa runsaimpana lintuna.

Kaikkiaan lajimääräksi tuli taas tuttu kolmetoista, talitiaisia yhtä vaille sata, varpusia 73 ja kaikkiaan lintuja 266. Koti-ikkunasta huomasin vielä lisäksi ohilentävän naakan, sitä ei reitillä ollut.

***

( pari koskikaraa 1980-luvulta Vantaankoskelta )