Viisi vuosikymmentä sitten LXXXVIII

Vuonna 1968 marraskuu alkoi perinteisen talvisesti. Toisen päivän aamuna oli maassa viidentoista sentin lumipeite. Fillari oli turha varuste, kävelinkin puoli yhdeksästä varttia vaille kahteen, ensin Halikonlahdella, sitten Sirkkulaan Ilmusmäen ja Pettilän kautta takaisin kaupunkiin. Yksin ei tarvinnut retkellä kulkea, seurana oli Liikon Jorma.

Jo keskustassa oli aamulla kanahaukka ja seuraava samanlajinen löytyi Halikonlahdelta. Altailla oli vielä muutaman heinäsorsan lisänä yksinäinen nokikana ja naurulokki, penkoilla kaksi pulmusta. Vuohensaarentien varressa ihmetteli talven tuloa vielä 40 kottaraisen parvi. Muuten lajisto oli sitä tuttua peruslajistoa jota ei juuri noteerattu, kuten varislinnut, varpuset, fasaanit, pulut, keltasirkut ja tiaiset. Viherpeippoja oli pitkin matkaa ja sinitiaisia viitisen lintua lahden ruoikossa.

Närhet näkyivät maaseutukierroksella, viitisen lintua pitkin matkaa. Pikkutikka löytyi Pettiläntien itäpäästä, vähän sen jälkeen myös harmaapäätikkanaaras. Punatulkkuja oli kymmenkunta Pettilän tienoilla. Ilmusmäen metsän laidassa lumihangessa tepasteli västäräkki. Se oli ihan lentokykyinen vaikka mielestämme riiputti hieman toista siipeään.

Kaikkiaan lajimääräksi saimme 23, siis aika talvinen lukema. Seuraavana päivänä tein retken Halikonlahdelle kello 8:20-11:30. Lumi oli säilynyt maassa. Mököistenmäessä oli jo tilhi, Halikonlahdelle tullessa vastassa oli eilisestä tuttuja lintuja.

Kottaraisten määrä oli eilisestä puolittunut. Kanahaukka saalisti edelleen lahdella, heinäsorsiakin oli edelleen viisitoista altailla. Vuohensaarentien varressa piilotteli viisi peltopyytä kun se kanahaukkakin maisemissa oli. Viidentoista urpiaisen parvi ruokaili lietealtaiden reunaruderaatissa. Yli muutti vielä kolme kiurua, ne lumipeite oli häätänyt liikkeelle jostakin kauempaa. Nyt retken lajimäärä jäi enää yhdeksääntoista.

***