Lintuja vihoistani CXXIV

( joskus punatulkkukin käy kylvyssä )

Seitsemäntenä marraskuuta (1988) kävin heti aamusta kävelyllä katsomassa mitä Petikon kuntolenkiltä löytyisi. Pakkasta oli asteen verran, taivas lähes pilvetön ja näkyvyys erinomainen. Kävelyllä Martinlaaksosta Vehkalammin ohi kuntokierroksen alkuun näkyi jo puluja, variksia, harakoita, viherpeippoja, talitiaisia ja punatulkkuja.

Lenkkiä kiersin tuttuun tapaan itään aloittaen. Punatulkut ja talitiainen aloittivat yhdessä keltasirkkujen ja parin urpiaisen kanssa. Itälaidan metsäosuudella kuului ensin hippiäisiä, sitten hömötiaisia ja puukiipijä ja vielä pienen pyrstötiaisparven ääntä. Pari lintua niistä merkitsin muistiin, olivat muuten lajinsa ensimmäiset sinä vuonna miulle. Pari käpylintua ruokaili myös kuusikossa. Hiekkakuopan ympäri kiertäessä yllätti yhdentoista viherpeipon parvi, keltasirkut ja hippiäiset olivat odotetumpia.

Pyymosan laidasta metsän reunaan matkatessa listoille tuli eniten talitiaisia, lisää käpylintuja, taas pari urpiaista, tulkkua ja puukiipijää ja sinitiainen retkelle uutena. Loppuosuudella peltoaukealla eniten oli keltasirkkuja ja tulkkuja. Kotiin palatessa runsaimpia olivat talitiaiset, varikset ja varpuset.

Itse kuntoreitillä huomasin vain 12 lintulajia ja 87 lintua, niistä runsain oli keltasirkku 19 yksilöllä, seuraavina talitiainen ja punatulkku kumpikin 14 yksilöllä. Viherpeippokin ylti 12 lintuun. Sinitiainen oli ainoa yhteen yksilöön jäänyt laji. Menopaluun kaupunkiosuuksilla linnusto oli toista, puluja 30, variksia 15, varpusia 10 ja vain talitiainen oli yhtäläisen runsas 20 linnullaan ja viherpeippo 11 yksilöllään.

***