Marraskuun kuudentena (1988) oli
vuorossa toinen senaikaisista Vantaan talvilintureiteistäni,
kaupunkikierroksen syyslaskenta. Aamuun herätessä lämpö oli
noussut kolmeen asteeseen, vesisade yön aikana oli vienyt lumet
mennessään. Tuuli puhalteli lounaasta ja taivas oli paksujen
pilvien peittämä.
Yhdeksältä lähdin pitkälle
kierrokselle. Alkuosuus myötäili kotikulmieni vakiokakkosta, ja
lajistokin oli kuin edellispäivänä, lähes pelkkää perussettiä.
Raappavuorelta löytyi sentään kolme hömötiaista, hippiäinen ja
närhi, Varistosta kanahaukka. Urpiaisia sai odottaa Hämeenkylän
koululle asti, vasta siellä meni pikkuparvi ylitseni, tai ylitsemme,
koira oli taas mukanani. Muutama heinäsorsa löytyi myös
lähiojasta, Tukon varaston jälkeen myös pari tikliä. Mustarastasta
piti odottaa Tuomelaan asti.
Espoon puolelle tullessamme löytyi
listalle puukiipijä Jupperista ja Leppävaaran kartanon tietämillä
lapinharakka. Lintuvaaran kautta palasin taas Vantaan puolelle ja
Vapaalasta listalle nousi fasaani, tosin vain maata pitkin juosten.
Pellaksen läpi tultuani olinkin jo niin lähellä loppua että se
vastasi aika hyvin taas tuota kakkosvakiotani. Linnustokin oli
eilisestä tuttua eli ei mitään reitille uutta. Yksi hömötiainen
sentään tuli tähän loppuunkin.
Varttia vaille kuusi tuntia kesti
kävely. Sää lopussa oli aamusta parantunut. Lämpöä oli yksi
aste, tuuli kääntynyt länteen. Taivaalla pilvet olivat hajonneet
hajanaisiksi kumpupilviksi. Vaikka keli oli lopulta hyvä, tulos oli
heikoimpia koko reitin historiassa. Vain 20 lajia löytyi ja
yksilömäärä 765 lintua osoitti ettei mikään laji ollut kovin
runsas. Runsain laji oli hyvin odotetusti talitiainen 194 linnulla,
kakkonen oli varpunen 185 yksilöllä. Varis jäi jo alle sadan 90
lintuun. Yhden linnun lajeiksi jäivät hippiäinen, kanahaukka,
puukiipijä ja lapinharakka.
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.