Lintuja vihoistani CXVI

( puussa pysytellen ei jää auton alle )

Torstaina 20.10.1988 lähdettiin sitten kohti Hankoniemeä. Ensialuksi kävimme taas Perniön Saarenjärvellä. Tuuri ei ollut myötä tälläkään kertaa, aamusumu peitti järven ja sieltä näkyi vain kymmenisen heinäsorsaa ja viitisentoista telkkää sekä kymmenkunta sorsaa joiden laji jäi määrittämättä.

Suuntasimme Bromarviin ja pysähtelimme eri lahdille. Joutsenten ääniä kuului sielläkin, jonkun neljän parven sumusta erottikin. Kanadanhanhia oli viisi ja vesilintuja näkyvyyden rajoilla viitisensataa. Lindövikenillä näki jo jotakin. Seitsemän kyhmy- ja yksitoista laulujoutsenta uivat lahdella seuranaan 30 telkkää, kymmenen tavia, viisi haapanaa ja 80 heinäsorsaa joiden mukana oli yksi erikoisen vaalea koiras. Neljänkymmenen tukkasotkan lisänä oli neljä lapasotkaa. Palokärki kuikutti ja kangaskiuru lensi yli länteen.

Svanvikilla ja Henriksbergillä käynti tuotti lisää joutsenia, ainakin satakolme, joista määrittyi viisitoista laulu- ja kahdeksan kyhmyjoutsenta kovemmin vääntämättä. Pienempiä vesilintuja oli kolme ja puolisataa, niistä telkkiä 60, alleja 50 ja haahkoja kymmenen. Lapasotkiä löytyi täältäkin viisi ja lisänä 30 ilmeisesti tukkasotkaa. Västäräkki oli kannaksella ja ilmeisesti suosirri rantahiekalla.

Hangon kesäteatterillakin piti käydä vaikkei siellä enää aikoihin ruskouunilintua ollutkaan. Löydöt rajoittuivat laulurastaan, punarinnan ja pajusirkun tapaisiin. Aika rientää näin syksyllä ja oli jo aika lähteä takaisin, Karilla taisi olla kiire Ouluun. Matkalla ajettaessa näimme lisäksi tien yli lentäviä närhiä ainakin neljä, tielle oli jäänyt käpytikka. Ihan tuore raato löytyi juuri Tammisaaren maalaiskunnan puolelta. Lisäksi yksi palokärki ylitti tien turvallisesti parinkymmenen metrin korkeudessa. Kotiin ehdin joskus ennen iltaneljää.

***